Siirry pääsisältöön

sekava viikko

Sekava viikko alkaa ja päättyy sekavasti. Niin sekavasti etten tästäkään päivästä osaa oikeastaan sanoa mitään... muuta kuin et se on ollut sekava. Siihen tai siitä ei saa otetta.

Ysiltä M:lla oli psykologi, ekaa kertaa moneen viikkoon...

Ne oli jutelleet tästä viikosta ja siitä, miten vaikeana M oli kokenut paluun arkeen ja kouluun. Mä röyhistän rintaani vanhempana kun psykologi sanoo ettei hänellä ole kikkakolmosia, vinkkejä tai mitään muutakaan – me vanhemmat toimitaan ja suhtaudutaan, kuten kirjoissa neuvotaan.

Psykologilta me ajetaan Klinikalle päivittämään meidän vakuutustiedot – taas kerran. Samalla jätän klinikalle sen kirjan Iloista varten. Klinikan respa on kolmas henkilö joka sanoo et M on venähtänyt pituutta. Sanon että tiedän, ja että myös luottokortti ja Gap ovat tietoisia asiasta... lapsen vaatekaapin sisältö tuli uusittua eilen.


neidin uudet releet

Matka jatkuu ruokakauppaan ja sieltä K:n koululle. Vaihdan muutaman sanan K:n erityisopen kanssa, sovitaan että laitan sähköpostin koulun toimintaterapeutille. Illalla me ollaan jo sähköpostitse sovittu koulun toimintaterapeutin kanssa et se ottaa yhteyttä K:n yksityiseen toimintaterapeuttiin ja he miettii tilannetta yhdessä. Tulostan ja allekirjoitan lomakkeen joka sallii tänän tietojenvaihdon ja lykkään sen pojan reppuun.

Kotona lukaisen pari blogia, ystävä... siis oikeasti ystävä, ei nettivirtuaaliystävätuttava kertoo saaneensa autisminkirjondiagnoosin, nelikymppisenä naisena, kahden laaja-alaisen kehityshäiriön omaavan lapsen vanhempana. Kiinnostun ja kysyn lisää. Iltapäivästä olen tehnyt testin netissä, ostanut e-kirjan amazonista ja kertonut L:lle että mä haluan jossakin vaiheessa puhua sen lääkärin kanssa... Mitä se sit muuttais? Ei mitään. Korkeintaan auttais mua itseäni ymmärtämään itseäni, mun tapoja toimia. Sitä minkälainen mä olen ja miksi teen ja toimin niin kuin teen ja toimin.  Pisteitä siitä testistä tuli 36, keskiarvo ihan normityypille oli 16.4...



Ajan M:n kouluun ja jään samalla luokkaan avustajaksi. Tutkimusten mukaan lapset joiden vanhemmat tekevät vapaaehtoistyötä koulussa saavat parempia arvosanoja ja menestyvät muutenkin koulussa paremmin. Koulusihteeri tervehtii mua jo etunimellä... Onko reilua? Ei. Kuitenkin se on totuus ja näinpä minäkin vietän tunnin perjantaistani M:n luokassa avustaen lukemisessa. Keskiviikkona meille tulee lauma äitejä ja me suunnitellaan Ystävänpäiväbileitä M:n luokalle.


Kotona me rakennetaan poikien kanssa uus junarata, ihastellaan kevään – no talven – ekaa krookusta ja kävellään M:aa vastaan koulubussille. Kevät näyttää meille kasvonsa – edes yhden päivän ajan – on liki viisitoista astetta lämmintä ja, aurinko tuntuu ihanalle... me jäädään puistoon leikkimään ja nautiskelemaan. Vihdoinkin on perjantai, ensi viikko olkoon helpompi ja yllätyksettömämpi.

yleensä krookukset kukkii tammikuun vikalla viikolla, niin tänäkin vuonna




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...