Tahdon Asiat

Joulukuun 12. puolimatkassa jouluun. Se päivä kun pidän kalenteria tyhjillään vaikka hetkittäin unohdankin miksi. Lopulta päivän kohdalla on kuitenkin muutama palaveri mutta iltapäivä ja ilta on vapaata... Joulukuun syntymäpäivässä on puolensa, vuosien myötä siitä on tullut jouluperinne, etappi matkalla jouluun... ihana ja lämpöinen, päivä joka tuoksuu kuusenneulasilta, kanelilta ja piparmintulta. Taas vuosi vanhempana, viisaammasta en tiedä. Kaksikymmentäyhdeksän taas kerran, ja ehkä noin yhdeksäntoista siihen päälle.

Mun "toimiston" jouluseppele ja tontut. Onko sulle koskaan käynyt niin että unohdat avata joulukalenterin? Palkinnoksi moisesta huolimattomuudesta saa avata useamman luukun kerralla, ja nauttia poikkeuksellisesta määrästä jouluun johdattelevia yllätyksiä. Huomenna ollaan puolivälissä matkaa jouluun, ja tänään mä tarjoilen sellaisen kiireisen viikon kolme luukkua kerralla tarjouksen. Mä kun olen tällainen kotikissa joka menee varhain nukkumaan ja herää aamulla ennen muita, on joulunalusviikkojen iltaohjelmassa omat haasteensa, iltatilaisuudet kun venyvät miltei järjestään, ei pikkutunneille, mutta kuitenkin sellaisiin kellonaikoihin että tällaiset vähän vanhemmat naisihmiset ovat tavallisena arkena silloin jo vetäytyneet aikaa sitten villasukat jalassa peiton alle. Niinpä olen tällä viikolla yrittänyt sisällyttää iltapäiväohjelmaan myös iltaan valmistavat päiväunet, ne jotka ehkäisevät ennenaikaista haukottelua iltatilaisuuksissa. Joulutortut teki kauppansa ...

Jokaisella perheellä on omat joulutraditionsa. Yhdet lähtee aurinkoon, toiset jonnekin missä lumi kinostuu hangeksi. Oman perheen jouluperinteet on ehkä vähän... no, kaupunkilaisia. En osaa tehdä kauralyhdettä linnuille, okei, varmaan osaisin jos yrittäisin, mutta ne houkuttelee villieläimiä ja jätän mieluummin karhut ruokkimatta. Aamulla seurasin haukan puuhia lähipuussa. Mutta siis omiin joulunajan perinteisiin ei kuuluu kuusen hakeminen kotimetsästä, eikä siihen kuulu moni muukaan suomalaiseksi koettu asia, eihän me edes syödä niitä laatikoita tai rosollia. Meidän jouluperinteisiin kuuluu baletti. Muistan lapsuudesta Pähkinänsärkijän taian. Muistan tervapadat Aleksanterinteatterin ulko-ovilla ja niistä lähteneen tuoksun pakkasillassa. Käytiin koululuokan kanssa katsomassa Kansallisoopperassa kun Nina Hyvärinen oli hiiri, muistan miten yritin tunnistaa luokkatoveria hiirilaumasta.  Meidän kolmikko on käynyt joulun alla Pähkinänsärkijässä jo vuosia. Tättis taisi olla ekalla kier...

Joulupukki hyppäsi tänään autoon toimittamaan asiakaslahjat perille. Tää on myös joulumuisto omasta lapsuudesta... äiti oli yrittäjä itsekin, ja jouluna me vietiin asiakkaille joululahjoja. Silloin se oli pullo punaviiniä tai ehkä joulukukka. Perinne jatkuu ja sen sijaan että kuriiri vie lahjat perille - paljon helpompaa - minä vien asiakkaitten joululahjat itse. Ai miksi? No ihan ensteks koska se on kivaa, ja toisaalta se on kosketuspinta ihmisiin joitten kanssa olen tehnyt työtä. Kolmanneksi, noin keskimäärin ihmiset - ainakin minä - arvostavat enemmän henkilökohtaista toimitusta kuin postin tuomaa lähetystä, eikö? Tänään tuli siis veivattua taas auton mittariin vajaat 250km kun toimin joulupukkina. Olihan se aika mahtavaa käydä katsomassa remontin jälkiä ja miten oli asetuttu taloksi, tervehtiä päiväunilta herännyttä vauvaa ja vaihtaa kuulumisia muuten vaan. Ne jotka eivät olleet kotosalla lähettivät mulle tekstarin kameraovikellon kuvapätkän saatuaan. Onko palkitsevampaa hommaa? ...

Tiskikoneessa on vettä vaikka pesuohjelma on päättynyt jo aikaa sitten. Kosteus on höyrystynyt laseihin ja lautasiin, vesi on sameaa ja saippuaista. Sadattelen itsekseni sillä tämä ei ole ensimmäinen ja tuskin on viimeinenkään kerta, perkeleen kone, kunhan siitä ei nyt olis pumppu rikki vaan ”vain” poistoputki tukossa. Poistoputken osaan korjata itsekin, pumppu on sen verran kallis että täytyy miettiä koko värkin vaihtamista uuteen. Lapioin marimekon yöpaidassa kontillani vettä tiskarinpohjalta leivontakulhoon desin mitalla, se on kokemuksen mukaan paras ase sillä ne vesilitrat levittäytyy aika laakeina sinne koneen pohjalle, kun kone on noin suunnilleen tyhjä, haen autotallista työkalupakin ja irroitan koneen ensin keittiöntasosta ennen kuin vedän sen ulos. Taustalla pyörii itsenäisyyspäivän kunniaksi linnanjuhlat; ”Nyt kättelyvuoroon on tulossa kokoomuksen kansanedustaja se ja se puolisonsa sen ja tän kanssa... tässä tulee vuorineuvos tämä ja tuo, eikun oliskohan se sittenkin...

Jouluradion Hoosianna koskettaa ainakin minua ja kertoo paitsi joulunajan sanomasta niin myös siitä että kirkko Suomessa on modernisoitumassa. Kirkko muuttuu maailman mukana ja niin pitääkin. Meidän amerikkalainen kirkko on hyvinkin moderni ja siellä on melkoinen meno päällä niin sunnuntaisin kuin joulunakin. Joulukirkossa viime jouluna.

2019 Joulukuusi, tuo rakas, rakas puu. Lapsena kuusi haettiin aatonaattona ja tuotiin sisään sulamaan, koristella sen sai vasta jouluaattona. Puu löytyi joulukuusikauppiaalta Punavuoresta ja muistan senkin vuoden kun kuusiehdokas noudettiin Sipoon metsistä ja se sai lähteä suoraan ulos olohuoneen ikkunasta äidin hylättyä kandidaatin. Sinäkin jouluna kuusi kannettiin sisään Fredrikintorilta. Joulukuusi koristeltiin ennen joulurauhan julistusta ja vasta siitä alkoi joulu. 2011 Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin, oli itsestään selvää että mulla olisi joulukuusi ja että se kuusi tulisi paljon aikaisemmin kuin lapsuudenkodissa. Ehdin asua itsekseni kai reilun kuukauden ja sitten kuvaan astui Fredde. Fredde joka tuli perheestä jossa joulu oli lähinnä väistämätön pakko, juhla joka juhlittiin koska niin kuului tehdä. Mies oli vähän tuskaisena kun sinä ensimmäisenäkin jouluna meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin kannettiin kuusi, Vuorimiehenpuistikon kuusikauppiaalta. Siin...