Siirry pääsisältöön

9. 10. ja 11. luukku - kiire jo on

Mun "toimiston" jouluseppele ja tontut.



Onko sulle koskaan käynyt niin että unohdat avata joulukalenterin? Palkinnoksi moisesta huolimattomuudesta saa avata useamman luukun kerralla, ja nauttia poikkeuksellisesta määrästä jouluun johdattelevia yllätyksiä. Huomenna ollaan puolivälissä matkaa jouluun, ja tänään mä tarjoilen sellaisen kiireisen viikon kolme luukkua kerralla tarjouksen.

Mä kun olen tällainen kotikissa joka menee varhain nukkumaan ja herää aamulla ennen muita, on joulunalusviikkojen iltaohjelmassa omat haasteensa, iltatilaisuudet kun venyvät miltei järjestään, ei pikkutunneille, mutta kuitenkin sellaisiin kellonaikoihin että tällaiset vähän vanhemmat naisihmiset ovat tavallisena arkena silloin jo vetäytyneet aikaa sitten villasukat jalassa peiton alle. Niinpä olen tällä viikolla yrittänyt sisällyttää iltapäiväohjelmaan myös iltaan valmistavat päiväunet, ne jotka ehkäisevät ennenaikaista haukottelua iltatilaisuuksissa.

Joulutortut teki kauppansa mun kroatialais-kiinalais-intialais-amerikkalais-jordanialaisessa seurassa. 


9. luukku – toinen seppeleseminaari

Ekan kranssit tehtiin jo marraskuulla, mutta maanantaina järkkäsin toisen kranssikurssin naapureille ja ystäville ja näin meidän keittiönpöydän ympärille kerääntyi kahdeksan naista joulukuisen illan pimeydessä. Ihania naisia jokainen.


10. luukku – ystäviä

Joulunalusajan perinteisiin on kuulunut jo vuosia myös päivällinen läheisten ystävien kanssa. Nykyään voi vierähtää tovi jos toinenkin tapaamisten välillä. Kaksi meistä on yrittäjiä ja ne kaksi muutakin töissä, joten ne menneitten vuosien viikoittaiset kahvikemut ovat jääneet muistoiksi, mutta tästä perinteestä pidetään kiinni. Eilen illalla tavattiin taas, kilistettiin joululle ja menneelle vuodelle, mietittiin tulevaa ja vaihdettiin kuulumisia.


11. luukku – kuusenkoristeet

Kuusenkoristebileet on myös perinne. Näistä olen kirjoittanut jo aiemminkin, siitä miten nelisenkymmentä naista kokoontuu yhteen, kerää terveyssiteitä ja hygieniatuotteita kodittomien naisten turvakotiin ja vaihtaa-varastaa joulukoristeita. Tättis on ollut mukana menossa jokusen vuoden ja näitä kutsuja odotetaan ihan tosissaan. Se joulupakettien varastelu on meinaan mukavaa puuhaa ja ilta venähtää useimmiten lähemmäksi yhtätoista ennen kuin näistä kemuista selvitään kotiin. Kotona uusi koriste ripustetaan kuuseen ennen nukkumaanmenoa. 

Menneitten vuosien koristesatoa. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...