Jokaisella perheellä on omat joulutraditionsa. Yhdet lähtee aurinkoon, toiset jonnekin missä lumi kinostuu hangeksi. Oman perheen jouluperinteet on ehkä vähän... no, kaupunkilaisia. En osaa tehdä kauralyhdettä linnuille, okei, varmaan osaisin jos yrittäisin, mutta ne houkuttelee villieläimiä ja jätän mieluummin karhut ruokkimatta. Aamulla seurasin haukan puuhia lähipuussa. Mutta siis omiin joulunajan perinteisiin ei kuuluu kuusen hakeminen kotimetsästä, eikä siihen kuulu moni muukaan suomalaiseksi koettu asia, eihän me edes syödä niitä laatikoita tai rosollia.
Meidän jouluperinteisiin kuuluu baletti. Muistan lapsuudesta Pähkinänsärkijän taian. Muistan tervapadat Aleksanterinteatterin ulko-ovilla ja niistä lähteneen tuoksun pakkasillassa. Käytiin koululuokan kanssa katsomassa Kansallisoopperassa kun Nina Hyvärinen oli hiiri, muistan miten yritin tunnistaa luokkatoveria hiirilaumasta. Meidän kolmikko on käynyt joulun alla Pähkinänsärkijässä jo vuosia. Tättis taisi olla ekalla kierroksella kolme? Ehkä? Kai? Mutta siis baletissa me käydään jouluisin.
Tämä joulu on aivan erityisen tärkeä sillä oma kummilapseni tanssii Pähkinänsärkijän Klaarana omassa balettikoulussaan ja tietysti me oltiin siellä katsomassa ja kannustamassa nuorta tanssijaa. Tässä kuvasatoa esityksestä. Viikon päästä me mennään sit katsomaan se pitkä esitys osavaltion balettiin, tällä kertaa kummitytön ja Tättiksen kanssa.
Meidän jouluperinteisiin kuuluu baletti. Muistan lapsuudesta Pähkinänsärkijän taian. Muistan tervapadat Aleksanterinteatterin ulko-ovilla ja niistä lähteneen tuoksun pakkasillassa. Käytiin koululuokan kanssa katsomassa Kansallisoopperassa kun Nina Hyvärinen oli hiiri, muistan miten yritin tunnistaa luokkatoveria hiirilaumasta. Meidän kolmikko on käynyt joulun alla Pähkinänsärkijässä jo vuosia. Tättis taisi olla ekalla kierroksella kolme? Ehkä? Kai? Mutta siis baletissa me käydään jouluisin.
Tämä joulu on aivan erityisen tärkeä sillä oma kummilapseni tanssii Pähkinänsärkijän Klaarana omassa balettikoulussaan ja tietysti me oltiin siellä katsomassa ja kannustamassa nuorta tanssijaa. Tässä kuvasatoa esityksestä. Viikon päästä me mennään sit katsomaan se pitkä esitys osavaltion balettiin, tällä kertaa kummitytön ja Tättiksen kanssa.
muistan pettymyksen kun suurinpiirtein aikuisena pääsin ekaa kertaa elämässäni balettiin.
VastaaPoistaNiistä tanssijoista kuului koko ajan töps-töps-töps.
(ja olin ihan kohtalaisen kovatasoisen seurueen esitystä katsomassa)
Ei ollut yhtään samanlaista kuin television eteerinen baletointi, saati sitten samanlaista kuin lapsuuden tyttökirjojen tinkimättömät sankarittaret.
Tästä pettymyksestä kumpusi sittemmin yliopistoaikojen draamaryhmälle joulushown norsubaletti.
Mun baletinopettaja Airi Säilä aina painotti sen karttakeppinsä kanssa että oikea tanssijatar osaa hyppiä hiljaa... se ei kai kuitenkaan ole ihan mahdollista vaikka rakennetaanhan ne lattiat kai niin että hypyistä parhaimmillaan tulee miltei äänettömiä.
Poistaeivät ne venäläiset tanssijat tietenkään tömistelleet, mutta kuuluuhan niistä kärkitossuista sellainen töps-ääni kun pienet joutsenet menevät :)
Poista