Siirry pääsisältöön

8. luukku - pähkinänsärkijä

Jokaisella perheellä on omat joulutraditionsa. Yhdet lähtee aurinkoon, toiset jonnekin missä lumi kinostuu hangeksi. Oman perheen jouluperinteet on ehkä vähän... no, kaupunkilaisia. En osaa tehdä kauralyhdettä linnuille, okei, varmaan osaisin jos yrittäisin, mutta ne houkuttelee villieläimiä ja jätän mieluummin karhut ruokkimatta. Aamulla seurasin haukan puuhia lähipuussa. Mutta siis omiin joulunajan perinteisiin ei kuuluu kuusen hakeminen kotimetsästä, eikä siihen kuulu moni muukaan suomalaiseksi koettu asia, eihän me edes syödä niitä laatikoita tai rosollia.

Meidän jouluperinteisiin kuuluu baletti. Muistan lapsuudesta Pähkinänsärkijän taian. Muistan tervapadat Aleksanterinteatterin ulko-ovilla ja niistä lähteneen tuoksun pakkasillassa. Käytiin koululuokan kanssa katsomassa Kansallisoopperassa kun Nina Hyvärinen oli hiiri, muistan miten yritin tunnistaa luokkatoveria hiirilaumasta.  Meidän kolmikko on käynyt joulun alla Pähkinänsärkijässä jo vuosia. Tättis taisi olla ekalla kierroksella kolme? Ehkä? Kai? Mutta siis baletissa me käydään jouluisin.

Tämä joulu on aivan erityisen tärkeä sillä oma kummilapseni tanssii Pähkinänsärkijän Klaarana  omassa balettikoulussaan ja tietysti me oltiin siellä katsomassa ja kannustamassa nuorta tanssijaa. Tässä kuvasatoa esityksestä. Viikon päästä me mennään sit katsomaan se pitkä esitys osavaltion balettiin, tällä kertaa kummitytön ja Tättiksen kanssa.














Kommentit

  1. muistan pettymyksen kun suurinpiirtein aikuisena pääsin ekaa kertaa elämässäni balettiin.
    Niistä tanssijoista kuului koko ajan töps-töps-töps.
    (ja olin ihan kohtalaisen kovatasoisen seurueen esitystä katsomassa)
    Ei ollut yhtään samanlaista kuin television eteerinen baletointi, saati sitten samanlaista kuin lapsuuden tyttökirjojen tinkimättömät sankarittaret.
    Tästä pettymyksestä kumpusi sittemmin yliopistoaikojen draamaryhmälle joulushown norsubaletti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun baletinopettaja Airi Säilä aina painotti sen karttakeppinsä kanssa että oikea tanssijatar osaa hyppiä hiljaa... se ei kai kuitenkaan ole ihan mahdollista vaikka rakennetaanhan ne lattiat kai niin että hypyistä parhaimmillaan tulee miltei äänettömiä.

      Poista
    2. eivät ne venäläiset tanssijat tietenkään tömistelleet, mutta kuuluuhan niistä kärkitossuista sellainen töps-ääni kun pienet joutsenet menevät :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...