Siirry pääsisältöön

retkellä jos toisella


On heinäkuun ensimmäinen, valokuvapäivä. Tänään en kuvaa, en samalla tavalla kuin yleensä. En jokaista hetkeä, jokaista kellonaikaa, jokaista askelta. Viimeisen viikon olen kuvannut muutaman sadan valokuvan päivävauhtia. Oon kuvannut Isoisää ja B:tä, lapsia, Freddeä, nähtävyyksiä ja ravintoloita.

Sunnuntaina valokuvasin ukkospilviä, brunssia, viininmaistelua ja kartingia.



aamiaista

viiniä

pieni tyttö kilpa-auton ratissa


kaksi sukupolvea, isä ja sen tytär



Maanantaina kiipeilyä ja ravintolaillallista.

M ja sen valmentaja,  kato tähän laitat jalan ensin... ja sit vaihdat niin et saat vasemman jalan...

...tähän


keltainen reitti 5.9, sitä ei kiipeä moni aikuinen harrastelijakaan




Eilen ajoin muutaman sata kilometriä ja kuvasin suuren vuoren, ja meidän matkan sinne.





Mt Rainier





maaoravat oli kesyjä




M tietää tulivuorista paljon ja jakaa tietoaan K:lle









Tänään jatkan. Kuvaan Seattlen nähtävyyksiä, jos sinne saakka päästään. Apinalaumaa on puhuteltu vakavaan sävyyn jo aamusta. Turistien täyttämä kaupunki, polttava helle ja eilisen retken mankeloimat lapset saattavat olla niin huono yhdistelmä että me käännytään takaisin aiottua aiemmin. Kohta pitäis olla jo autossa. Kaksikko kiertää olkkarin sohvaryhmää juosten ja kiljuen korviahuumaavasti. Vähän hirvittää, mitä jos mä hukkaan noi sinne ihmisvilinään, enkä löydä niitä enää koskaan?



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Melina1. heinäkuuta 2015 klo 10.30

    Tosi kauniita kuvia. Mukavaa kun on vieraita niin jaksaa itsekin lähteä nähtävyyksiä koluamaan joita usein pitää itsestään selvyyksinä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...
33 kommenttia
Lue lisää