Siirry pääsisältöön

2016 vaalit



Ensi vuonna meille valitaan uusi presidentti. Omaa elämää ne tulevat vaalit ei vielä tässä vaiheessa niin kauheesti kosketa, vaikka toki mahdollisista kandidaateista jo puhutaankin satunnaisissa kahvipöytäkeskusteluissa. Ei niin etteikö asia koskettaisi, mutta tässä vaiheessa ollaan vasta spekulatiivisella tasolla.

Osa kandidaateista on voimakkaasti esillä mediassa. Se että kandidaatilla on tässä vaiheessa valtava julkisuus ei kerro oikeastaan mitään siitä edessä olevasta todellisesta taistosta. Se että Donald Trump on viimeiset kuukaudet ollut kaikkien huulilla niin hyvässä kuin pahassa ei tee Donald Trumpista vahvaa ehdokasta. Oikeastaan Yhdysvaltain presidentinvaaleissa on perinteisesti käynyt niin että ne alkupolun ”vahvat” ehdokkaat harvemmin pääsevät kalkkiviivoille. Veikkaan että tästä syystä Demokraattien vahvin ehdokas Hillary Clinton on pysytellyt poissa parrasvaloista ja pitänyt kynttilää vakan alla – tarkoituksella.

Vaikka muualta katsottuna saattaakin vaikuttaa että Donald Trump on Republikaanisen puolueen ehdokkaista se vahvin ja kannatetuin, on loppupeleissä Trumpin kannatus alle kolmenkymmen prosentin jopa puolueen sisällä. Todennäköisyys sille että Trump on mukana lopullisessa kisassa on yleisen näkemyksen mukaan häviävän pieni; ”Kunhan huutelee...” Donald Trump tuo maahan kaivattua viihdettä. Siinä missä Eurooppa on takajaloillaan ja kauhuissaan, suhtaudutaan täällä Trumpiin enemminkin kuin mauttomaan ja korniin vitsiin. Demokraattien oma "Donald Trump" on Bernie Sanders, mies joka lupaa pelastaa koko maan ilman takuita ja saa Paavo Arhinmäen näyttämään konservatiivilta. Yhteistä kummallekin kandidaatille on se että kaksi kolmannesta maasta on ilmoittanut muuttavansa muualle jos ehdokas tulee valituksi.



Loppupeleissä vahvat demokraatit äänestävät demokraattiehdokasta. Vahvat republikaanit äänestävät oman puolueensa kannattajaa, ja lopullinen taistelu käydään siitä valtavasta ihmismäärästä joka sijoittuu jonnekin välimaastoon ja äänestää ehkä puoluetta enemmän henkilöä tai henkilön poliittisia näkemyksiä. Tähän ryhmään kuuluu muun muassa valtaisa määrä siirtolaisia. Kun Humans of New York kirjoitti sarjan muslimipakolais Aya:sta, kerättiin Aya:n tapauksen uudelleen käsittelyä vaativaan adressiin miljoona nimeä muutamassa päivässä. 

Oman näkemyksen mukaan Republikaanisen puolueen ehdokkaista todellisuudessa vahvin ei ole Donald Trum vaan ehkä Marco Rubio, kuubalaisten siirtolaisten Floridassa kasvanut poika, joka edustaa Republikaanisen puolueen maltillisempaa laitaa ja kerää epäilemättä kannatusta etenkin Meksikon, Etelä- ja Keski-Amerikan valtaisalta imigranttipopulaatiolta. Konservatiivi olematta äärikonservatiiri.

Aika näyttää ketkä kaksi ovat vastakkain marraskuun 4. päivänä. Hillary ja Marco, vai Hillary ja joku aivan muu.... onhan noita: Jeb Bush, Ben Carson, Chris Christie, Ted Cruz, Carly Fiorina, Jim Gilmore, Lindsey Graham, Mike Huckabee, John Kasich, George Pataki, Rand Paul, Marco Rubio, Rick Santorum, Donald Trump.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...