Siirry pääsisältöön

as good as it gets

Näkymä aamulla työpaikan ikkunasta. Taustalla pilvien takaa nousee Mt Rainier, tulivuori. 


Aina välillä, ajaessa töihin tai töistä kotiin, tulee mieleen kaikenlaista mistä kirjoittaa. Ja sit tulee se työpaikka ja puhelin soi ja yks haluaa yhtä ja toinen toista ja kolmas kolmatta. Apteekki kysyy et saako ne vaihtaa sen tähän ja ton tohon ja mä vastaan joo ja ei ja ei ja joo, ja sit en enää muista mitä aamulla ajattelin.

Illalla on vastassa rikkinäinen tiskari – taas – ja kolme lasta ja koira ja mies. Koira haluaa lenkille, Lapset ruokaa, haleja ja kaikkea sekalaista ja Fredde kaipaa vaimoaan. Ja taas ne ajatukset katoaa jonnekin, tuntuu vähemmän tärkeiltä ja unohtuu arjen kaaokseen.

O:n rakentama Leprachaun Trap


Elämä on täyttä. Se on käsinkosketeltavaa ja pakahduttavaa. Tavoitan ajatuksen ajaessani töihin kevätaamussa, aurinko paistaa, on kevät ja mulla on kaikki. On unelmien työ, on kolme ihanaa lasta – ja mä ajattelen miten ihanalta niitten halit ja pusut tuntuu aamuisin. On Fredde, mulle kaikista parhain ja tärkein ja ihanain. Se joka asettaa aina meidät itsensä edelle, ja tasoittaa mun tietä. On Martta, maailman kaikista Martoista paras Martta.

Illalla jäljellä on väsymys. Illalla jäljellä on onni, rakkaus ja väsymys. Ilo tehdystä työstä, hymy päivän hupaisista, onni potilastyön puolesta saavutetuista voitoista, niistä hetkistä kun pieni ihminen voittaa järjestelmän. Onni siitä että vastassa on mies ja kolme lasta ja että kaikki kaipaa iholle. Raskasta ja rakasta.

askartelua työpäivän jälkeen


On lapsen opettajan kanssa käyty keskustelu. Hedelmällinen ja kannustava. Sähköposti toiselta opettajalta ja hyvin mennyt koe kolmannella lapsella. On vuori tiskiä ja tieto siitä että uusi tiskari – kolmas kuuteen vuoteen – tulee aprillipäivänä. Amerikkalainen tiskikone ja kalkkivesi on kamala yhdistelmä, ainakin jos on viisihenkinen perhe ja tiskikone pyörii kahdesti päivässä.

Elämä on tässä. Elämä on nyt. Elämä on sellaista kuin kauneimmillaan kuvittelin sen voivan olla.


Työtoverin sanoin; Mulla on työpaikka, mulla on vakuutus, mulla on terveys ja perhe joka rakastaa ja kaipaa... ja koira. 

Martta ja kanadanhanhet

Kommentit

  1. Sama tilanne täällä. Tuula Korolaisen sanoin: Onni on nyt tässä. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...