Siirry pääsisältöön

karkki vai kepponen?




Vuoden virallisena bileviikonloppuna naamis täyttyy juhlijoitten valokuvista. Bileitä löytyy vauvasta vaariin, hevosia-kissoja-koiria unohtamatta. Näinpä mekin. Lauantaina. Sunnuntaina. Maanantaina – virallisena päivänä, koko rahan edestä.



Lauantaina pääsin katsomaan ulkosuomalaisia juhlia suomalaisen silmin – ainakin vähän. Perinteisesti me ollaan juhlittu semisuomalaisittain (pääosin suomalaisia) vappu ja halloween. Mutta kun meidän suomiseurat on aika kulahtaneita, jenkkivuosia on takana tuoreimmillakin toistakymmentä, konkarit kulkee jo kolmannellakymmenellä. Kun mukaan päästetään tuoretta verta on hauskaa kuulla huomioita. Me kaikki kun taidetaan tavalla tai toisella elää jossakin siellä muistojen ja nuoruuden Suomessa, oli se sitten Kallen Suomibaari tai lavatanssit siellä jossakin: ”Tota, oikeestiko te kuuntelette tällaista musiikkia?” – Joo. Tervetuloa Suomeen - silloin joskus. "Siis teidän bileruoka on ruisleipää ja munavoita?" - Nii-iiin?

tämän vuoden asu - scary clown




Sunnuntaiaamuna istuin aamukahvilla ystävän kanssa. Me puhuttiin lapsista ja Stacey puhui siitä miten hänen tyttärensä kokee huonommuutta kaiken sen yltäkylläisyyden keskellä. Heillä kun on ihan tavallinen, vähän vanhempi talo. Kaksi työtä tekevää vanhempaa, tavalliset autot ja kaikin puolin oikein kelpo elämä. Mutta mitä tehdä kun koulukavereilla on uima-altaat, niitten faijat ajelee Tesloilla ja Maserateilla, äidit Porscheilla ja Range Rovereilla. Koti on neljä kertaa oman kodin kokoinen ja äiti viettää aikaansa country clubilla ja koululla. Meilläkin tätä aihetta on joskus sivuttu.

isot on Country Clubin ovet


Iltapäivällä vien Tättiksen luokkatoverin bileisiin. Puolihuolimattomasti katson kartasta mihin ollaan menossa, syötän osoitteen navigaattoriin ja lähden ajelemaan. Löydän itseni country clubin pihalta. Kahdeksanvuotiaille tytöille on varattu klubin juhlatila. Siellä on seinänvierustalle katettu puffetti ja tarjoiluitten edustalla seisoo rivi tarjoilijoita mustissaan odottamassa tilaisuuden alkua. Jälkiruokapöydän keskipisteenä on suklaasuihkulähde. Pyöreät pöydät on katettu tilaisuuden teemaan sopivasti ja muilla seinustoilla ammattiviihdyttäjät odottavat juhlavieraita. On hennatatskoja, kasvomaalausta, tatuointeja, askartelua jos jonkinmoista. Tilaisuuden vetää ammattilainen.  Moni haaveilee tällaisista häistä. Nämä ovat kahdeksanvuotiaan tytön naamiaisjuhlat.



Maanantaina lauma juhlii koulussa. On luokkien oman bileet, ja iltapäivällä koko koulun yhteisjuhla. Illalla kun alkaa hämärtää me lähdetään satojen muitten perheitten kanssa kierrokselle. Karkki vai kepponen? Vesisateen yltyessä me palataan sisään, lauma asettuu katsomaan elokuvaa ja syömään saalistaan. Taas on selvitty yhdestä Halloweenista.

kun naapuri on rikosetsivä on koristeetkin hulppeat

karkki vai kepponen

odottamassa omaa vuoroa kummitustaloon



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...