Siirry pääsisältöön

karkki vai kepponen?




Vuoden virallisena bileviikonloppuna naamis täyttyy juhlijoitten valokuvista. Bileitä löytyy vauvasta vaariin, hevosia-kissoja-koiria unohtamatta. Näinpä mekin. Lauantaina. Sunnuntaina. Maanantaina – virallisena päivänä, koko rahan edestä.



Lauantaina pääsin katsomaan ulkosuomalaisia juhlia suomalaisen silmin – ainakin vähän. Perinteisesti me ollaan juhlittu semisuomalaisittain (pääosin suomalaisia) vappu ja halloween. Mutta kun meidän suomiseurat on aika kulahtaneita, jenkkivuosia on takana tuoreimmillakin toistakymmentä, konkarit kulkee jo kolmannellakymmenellä. Kun mukaan päästetään tuoretta verta on hauskaa kuulla huomioita. Me kaikki kun taidetaan tavalla tai toisella elää jossakin siellä muistojen ja nuoruuden Suomessa, oli se sitten Kallen Suomibaari tai lavatanssit siellä jossakin: ”Tota, oikeestiko te kuuntelette tällaista musiikkia?” – Joo. Tervetuloa Suomeen - silloin joskus. "Siis teidän bileruoka on ruisleipää ja munavoita?" - Nii-iiin?

tämän vuoden asu - scary clown




Sunnuntaiaamuna istuin aamukahvilla ystävän kanssa. Me puhuttiin lapsista ja Stacey puhui siitä miten hänen tyttärensä kokee huonommuutta kaiken sen yltäkylläisyyden keskellä. Heillä kun on ihan tavallinen, vähän vanhempi talo. Kaksi työtä tekevää vanhempaa, tavalliset autot ja kaikin puolin oikein kelpo elämä. Mutta mitä tehdä kun koulukavereilla on uima-altaat, niitten faijat ajelee Tesloilla ja Maserateilla, äidit Porscheilla ja Range Rovereilla. Koti on neljä kertaa oman kodin kokoinen ja äiti viettää aikaansa country clubilla ja koululla. Meilläkin tätä aihetta on joskus sivuttu.

isot on Country Clubin ovet


Iltapäivällä vien Tättiksen luokkatoverin bileisiin. Puolihuolimattomasti katson kartasta mihin ollaan menossa, syötän osoitteen navigaattoriin ja lähden ajelemaan. Löydän itseni country clubin pihalta. Kahdeksanvuotiaille tytöille on varattu klubin juhlatila. Siellä on seinänvierustalle katettu puffetti ja tarjoiluitten edustalla seisoo rivi tarjoilijoita mustissaan odottamassa tilaisuuden alkua. Jälkiruokapöydän keskipisteenä on suklaasuihkulähde. Pyöreät pöydät on katettu tilaisuuden teemaan sopivasti ja muilla seinustoilla ammattiviihdyttäjät odottavat juhlavieraita. On hennatatskoja, kasvomaalausta, tatuointeja, askartelua jos jonkinmoista. Tilaisuuden vetää ammattilainen.  Moni haaveilee tällaisista häistä. Nämä ovat kahdeksanvuotiaan tytön naamiaisjuhlat.



Maanantaina lauma juhlii koulussa. On luokkien oman bileet, ja iltapäivällä koko koulun yhteisjuhla. Illalla kun alkaa hämärtää me lähdetään satojen muitten perheitten kanssa kierrokselle. Karkki vai kepponen? Vesisateen yltyessä me palataan sisään, lauma asettuu katsomaan elokuvaa ja syömään saalistaan. Taas on selvitty yhdestä Halloweenista.

kun naapuri on rikosetsivä on koristeetkin hulppeat

karkki vai kepponen

odottamassa omaa vuoroa kummitustaloon



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää