Siirry pääsisältöön

karkki vai kepponen?




Vuoden virallisena bileviikonloppuna naamis täyttyy juhlijoitten valokuvista. Bileitä löytyy vauvasta vaariin, hevosia-kissoja-koiria unohtamatta. Näinpä mekin. Lauantaina. Sunnuntaina. Maanantaina – virallisena päivänä, koko rahan edestä.



Lauantaina pääsin katsomaan ulkosuomalaisia juhlia suomalaisen silmin – ainakin vähän. Perinteisesti me ollaan juhlittu semisuomalaisittain (pääosin suomalaisia) vappu ja halloween. Mutta kun meidän suomiseurat on aika kulahtaneita, jenkkivuosia on takana tuoreimmillakin toistakymmentä, konkarit kulkee jo kolmannellakymmenellä. Kun mukaan päästetään tuoretta verta on hauskaa kuulla huomioita. Me kaikki kun taidetaan tavalla tai toisella elää jossakin siellä muistojen ja nuoruuden Suomessa, oli se sitten Kallen Suomibaari tai lavatanssit siellä jossakin: ”Tota, oikeestiko te kuuntelette tällaista musiikkia?” – Joo. Tervetuloa Suomeen - silloin joskus. "Siis teidän bileruoka on ruisleipää ja munavoita?" - Nii-iiin?

tämän vuoden asu - scary clown




Sunnuntaiaamuna istuin aamukahvilla ystävän kanssa. Me puhuttiin lapsista ja Stacey puhui siitä miten hänen tyttärensä kokee huonommuutta kaiken sen yltäkylläisyyden keskellä. Heillä kun on ihan tavallinen, vähän vanhempi talo. Kaksi työtä tekevää vanhempaa, tavalliset autot ja kaikin puolin oikein kelpo elämä. Mutta mitä tehdä kun koulukavereilla on uima-altaat, niitten faijat ajelee Tesloilla ja Maserateilla, äidit Porscheilla ja Range Rovereilla. Koti on neljä kertaa oman kodin kokoinen ja äiti viettää aikaansa country clubilla ja koululla. Meilläkin tätä aihetta on joskus sivuttu.

isot on Country Clubin ovet


Iltapäivällä vien Tättiksen luokkatoverin bileisiin. Puolihuolimattomasti katson kartasta mihin ollaan menossa, syötän osoitteen navigaattoriin ja lähden ajelemaan. Löydän itseni country clubin pihalta. Kahdeksanvuotiaille tytöille on varattu klubin juhlatila. Siellä on seinänvierustalle katettu puffetti ja tarjoiluitten edustalla seisoo rivi tarjoilijoita mustissaan odottamassa tilaisuuden alkua. Jälkiruokapöydän keskipisteenä on suklaasuihkulähde. Pyöreät pöydät on katettu tilaisuuden teemaan sopivasti ja muilla seinustoilla ammattiviihdyttäjät odottavat juhlavieraita. On hennatatskoja, kasvomaalausta, tatuointeja, askartelua jos jonkinmoista. Tilaisuuden vetää ammattilainen.  Moni haaveilee tällaisista häistä. Nämä ovat kahdeksanvuotiaan tytön naamiaisjuhlat.



Maanantaina lauma juhlii koulussa. On luokkien oman bileet, ja iltapäivällä koko koulun yhteisjuhla. Illalla kun alkaa hämärtää me lähdetään satojen muitten perheitten kanssa kierrokselle. Karkki vai kepponen? Vesisateen yltyessä me palataan sisään, lauma asettuu katsomaan elokuvaa ja syömään saalistaan. Taas on selvitty yhdestä Halloweenista.

kun naapuri on rikosetsivä on koristeetkin hulppeat

karkki vai kepponen

odottamassa omaa vuoroa kummitustaloon



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää