Siirry pääsisältöön

amerikkalaisia

Ootteks te amerikkalaisia? Vastaan et joo, ja pysähdyn hetkeksi miettimään ennen kuin jatkan, kohta kahdeksan vuotta. Miten se aika meneekään, presidentin vaaleissakin on tullut äänestettyä täällä jo kahdesti, kummallakaan kerralla se oma kandidaatti ei kuitenkaan tullut valituksi. Pojilla ei edes ole Suomen kansalaisuutta, ei niin että se olis tarkoituksellinen valinta, vaan koska se vaatii aikaa kärsivällisyyttä, nivaskan papereita ja tukun seteleitä. Ei olla saatu aikaan, ehtiihän tuota.

Oi mikä ihana aamu!


Viikonloppuna asuntonäytössä vanhempi nainen kysyy multa mistä mun nimi on peräisin, vastaan olevani Suomesta ja nainen kysyy että olenko koskaan käynyt siellä. Naurahdan että syntynyt ja kasvanut vaan. Puheesta päättelen naisen oman äidinkielen olevan espanja ja nainen kysyykin että missä mun aksentti on. Onhan se, jossakin siellä taka-alalla. Viidentoista vuoden vaimentamana. Olen aikaa sitten oppinut että osa korostuksista ja aksentista on kuulijan korvassa sillä vain viikko takaperin mulle kommentoitiin mun aksenttia, kuinka joskus on vaikeaa ymmärtää mua. Yksi kuulee, toinen ei.

En osaa sanoa koska lakkasin tuntemasta olevani muualta, ulkomaalainen. Jossakin vaiheessa kuitenkin. On helppoa kuulua joukkoon paikassa valtava määrä ihmisiä on kuka mistäkin, jostakin muualta. Toisesta maasta tai toisesta osavaltiosta. Michiganilainen naapuri kertoi miten ensimmäiset vuodet meni täällä siihen että opetteli puhumaan Northwestiä niin ettei kaikki kokoajan kysyneet mistä hän on kotoisin.Lapsia aina säännöllisesti kiusaan näillä; bag: bäig vai bäg, garage: garaach vai gäridch, roof: ruuf vai ruff, route: ruut vai räut, lista lienee loputon. Täällä meidän nurkilla: bäig, garaach, ruuf, räut.

Aivan mahtava video!


Kevyt tuuli heilauttelee lippua aamuauringossa. Päivästä tulee ihana, lämmin mutta ei tuskaisen kuuma. On itsenäisyyspäivän aamu. Lasten lopulta valuessa alakertaan jokainen muistaa ensimmäisenä; it’s 4th of July! Perhetapahtumia, paraateja, grillausta ja ilotulituksia.Juhlapäivä! Jääkaapissa kuohuva odottelee avaamistaan ja ribsit grillaamista. Mansikkakakkua jälkkäriksi. Alkuillasta asukasyhdistys tarjoilee lapsille pomppulinnoja, leikkejä, juna-ajeluita ja hattaroita. Illan hämärtyessä naapuruston asukkaat kerääntyvät jalkapallokentälle katsomaan asukasyhdistyksen omaa ilotulitusta. On siellä paikalla food truck:kin, ei hodareita vaan intialaista ruokaa. Lienee helppo päätellä mistä moni naapuri on kotoisin. 

Kaksi vuotta sitten oli ihan järjettömän kuuma, pallokentän nurmi oli palanut tomuksi
ja isovanhemmat juhli meidän mukana. 

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anna R6. heinäkuuta 2017 klo 22.37

    Lapselle on muuten tosi helppo hakea Suomen kansalaisuus jos sen haluaa. Siihen vaaditaan vain syntymätodistus, apostille ja yksi lomake täytettynä. Ne lähetetään Losin konsulaattiin ja he hoitaa asian Suomen päähän ja lähettää takaisin syntymätodistuksen ja apostillen. Meidän lapsilla on molemmat kansalaisuudet, mutta vain Usan passit kun en näe syytä pitää molempien maiden passeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa7. heinäkuuta 2017 klo 8.54

      Tättiksellä on Suomen kansalaisuus, joten kertaalleen on prosessi käyty läpi. Paperisotaahan se on ja rahaa.

      Poista
  2. Kettu7. heinäkuuta 2017 klo 9.29

    Olis muuten tosi kiva lukea joskus, että miten Suomen ja Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivien viettäminen eroaa toisistaan? Jotenkin uskallan veikata, että sulla ois vähän niinkun kokemusta kummastakin :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...
33 kommenttia
Lue lisää