hölmölästä - hei!

Tervetuloa hölmölään. Jokainen on törmännyt tarinoihin hölmöläisistä, siihen miten taloon kannetaan valoa ulkoa säkissä tai kuinka peittoa voi jatkaa yhdestä laidasta toiseen. Niin... meilläkin taidetaan elää vähän hölmölässä, vai miltäs tämä kuulostaa?

Meillä on kolme lasta. Yksi yhdeksänvuotias ja kaksi seitsemänvuotiasta. Se yhdeksänvuotias aloitti ensimmäisen lääkityksensä – rautalisän – joskus kahdenvuoden tietämissä. Selvä. Lapsi saa rautaaa ennen nukkumaanmenoa. Sitten tuli melatoniini, ahdistuslääkitys syömishäiriöön, nukahtamislääke... Joukkoon lisättiin kaksi poikaa ja pojille samoin melatoniinia, ahdistuslääkitystä, migreeninestolääkettä. Lääkelaatikko näyttää kieltämättä aika pelottavalta. Äitinä muistan mitä niille tarjoillaan ja kuinka paljon. Hiljaa kadehdin sitä äitiä joka sanoi ettei ole koskaan ntarvinnut lapselleen reseptilääkettä. Meidän lääkekaappi näyttää apteekin varastohyllyltä. Minä täydennän varastoja vakuutusyhtiön apteekista ja hurjimmillaan purtilot ei mahdu niille asetettuun paikkaan vaan ne laitetaan sinne ylivuotovarastoon odottamaan tilan vapautumista. Lähettäähän apteekki kerrallaan 90-päivän tarpeen.

Kaikkien kolmen lapsen lääkitystä säädetään tarpeen mukaan ja annostukset vaihtelee. Yhtä lääkettä ajetaan alas samalla kuin toisen annostusta nostetaan. Joskus mukana saattaa kulkea kipulääke tai vahvempi unilääke. Tarpeen mukaan. Tättiksellä on yhä rautalisä. Joskus enemmän, toisinaan vähemmän. Ferritiinitasosta riippuen. Hemoglobiinista meillä ei olla oltu kiinnostuneita enää vuosiin.

Monissa erityislapsiperheissä lääkkeet, lääkitykset ja annosten säätäminen ovat arkipäivää. Ei siinä mitään. Terveysvakuutusta valittaessa mua kiinnostaa eniten lääkekorvaukset. Mutta missä me tullaan hölmölään?

Aika monta vuotta olen laittanut lääkkeet illalla valmiiksi lapsille. Jos en ole ollut kotona olen laittanut ne samat lääkkeet valmiiksi paperille johon olen piirtänyt kolme ympyrää ja ympyröihin nimet; Tättis, Kentsu, Ollipolli. Aika monta kertaa olen unohtanut, lääkkeet ovat pyörineet kukaties minne tai koira on saanut migreenilääkityksen. Lapset ovat jääneet ilman lääkkeitä. Mä tulen kotiin ja Fredde sanoo ettei se tiedä mitä niille olis pitänyt antaa missäkin järjestyksessä ja mä lasken mielessäni puoliintumisaikoja. Hölmö.

Viime viikolla kävin apteekissa hakemassa täydennyksen Tättiksen uuteen lääkkeeseen ja huomasin siinä jonottaessani kauniin rivin edullisia viikkodosetteja. Dosetti eli lääkeannostelija mahdollistaa lääkkeiden annostelemisen etukäteen, yleensä viikoksi. Monessa mallissa on erikseen aamu, päivä ja iltalääkkeitten lokerot, meillä tosin vain iltaisin tarvitaan valmiiksi annosteltuja lääkkeitä. Nappasin mukaani kolme annostelijaa, sen halpamallin jossa on lokero jokaiselle viikonpäivälle. Tiskillä apteekkari sanoo että heillä on itseasiassa ihan vastaavia ilmaiseksi ja saan valkoisen, vaaleansinisen ja violetin annostelijan mukaani.

Elämän heleys on viikossa parantunut aika paljon. Jokainen lapsi poimii iltaisin oman lääeannostelijansa ja iltalääkerumbasta on tullut aivan järjettömän helppoa. Annostuksen vaihtuessa pidän huolta että annostelijassa on oikeat lääkkeet. Miksi ihmeessä en tajunnut tätä jo kolme vuotta sitten kun jannut siirtyivät nestemäisistä lääkkeistä pillereihin?

Hölmö!