Siirry pääsisältöön

täyttä vauhtia eteenpäin




Tää oli taas niitä viikkoja kun elämään mahtui aika paljon elämää. Hyvää ja täyttä. Onnellista, mutta paljon.

Ihana, loma. Rentouttava loma. Kolme päivää avaamatta tietokonetta – ihan huikeeta – siis ihan oikeeta lomaa ja sit tiistaina sukeltaen takaisin töihin, alkaen siitä hetkestä kun puhelimen kenttä palasi takaisin vuorenhuipun ylityksen jälkeen ja sähköpostit vilkkui ruudulla kuin joulukuusi parhaimmillaan tai pahimmillaan. Voitko? Oletko? Kuka maksaa? Onko sovittu? Olet varmaan vielä matkalla, mutta... Pankki, escrow, asiakkaat, vastapuolen välittäjät ja oma toimisto. Tuntui jotenkin hullulta törmätä meidän uuteen rehtoriin siellä viiniköynnösten keskellä mutta siellä me sit juteltiin uudesta koulusta ja lomasta, viinilasit kädessä. Rehtorin lapset ja meidän lapset ja muitten lapset ja viinikoirat kaikki.




On ollut koulun kevättanssiaisia ja muita loppuvuoden tapahtumia. Tokaluokkalaisten puistokemut, neljäsluokkalaisten uima-allasbileet, opettajine sitä ja vapaaehtoisten tätä.  Uuden koulun vanhempainyhdistyksen kokouksia – kun jotenkin mä tietty päädyin sen hallitukseen sillein puolivahingossa. Viimeisiä viedään, koulua tässä koulussa enää 14 päivää.

Jannut täytti tänään kahdeksan. Siis miten ihmeessä ne on jo kahdeksan? Ihanaa että ovat, mutta huikeeta! Yksi halus tietokoneen, toinen ihan oman polkupyörän (ei jonkun vanhaa, vaan uuden). Kumpikin sai mitä halus, ja pesismailan ja räppänän, ja jotain ton ikäisten hilavitkuttimia ja legoja ja kirjoja ja... Vastahan ne oli sellaisia vaippapyllyjä ja natiaisia. Nyt ne on menossa kolmannelle luokalle. Bileet on onneksi vasta myöhemmin ja jotenkin musta silti tuntuu että ne on liian pian.




Talon edustalla kukkii vaaleanpunaiset pionit kilpaa rhodojen kanssa. Karhut juoksentelee pihoilla ja punapäinen tikka naputtelee reikiä läheiseen koivuun. Kuistin alla asuvalla kanilla on pesueensa ja kohta toinen, sitten kolmas. Alaskanvatukat notkuvat painavina pensaitten oksilla ja raparperinvarret kasvavat nopeammin kuin niistä ehtii tehdä piirakkaa-hilloa-pannaria. Luonto on runsaimmillaan.




Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää