se olis kesä

Tättis ja hoitokoira Lilli relaa sohvassa. 

Meillä on kesä. No niin toki on teilläkin, mutta nyt puhutaankin meidän kesästä, niistä pitkin pihoja ja kujia juoksentelevista lapsista, lattialla tai sohvalla peiton alla makoilevista tubettajista ja äidistä ja isästä ja koirasta. Meidän kesästä.

Cokis ja Mentos on...

Aamulla on harvemmin kiire ja jos jollakin on, on se lasten sijaan jompikumpi meistä aikuisista, silloin jannut jää peiton alle pelaamaan ja Tättis nukkumaan, mä annan viimeiset ohjeet ja kerron koska palaan. Kahdesti ne on nyt olleet kotona keskenään kun olen piipahtanut asiakkaalla viemässä tai tuomassa papereita. Kerran vähän pidempään kun olin aamun kuntotarkastuksessa (asiakkaan talon, en itseni). Jos on enemmän ohjelmaa ne kulkee perästä ja jos ei ole ohjelmaa lainkaan, tavataan iltapäivällä ystäviä puistossa tai mennään uimaan.

...räjähtävä yhdistelmä.

Ollipolli on uimakoulssa viimeinkin päässyt eroon pelostaan vettä kohtaan. Tättis on jo pätevä uimari ja Kentsu hioo taitojaan. Tavoite on että koulujen alkaessa kaikki kolme osaa uida sujuvasti. Mulle on aika iso voitto se että Ollipolli kysyy koska me mennään taas uimaan sen sijaan että kysyis; ”Ei kai me mennä uimaan?” Poika joka on itkenyt kaikki kahdenksan vuotta hiuksia pestessä on ruvennut vapaaehtoisesti sukeltelemaan kylpyameessa.

Meidän lapsista on tullut hyvää seuraa ja sen sijaan että olis koko ajan kylmä rinki persauksissa kun ne raahaa palaveriin tai toimistolle tai kahvilaan, mulla on mukana kolme lasta joista kaikki tykkää. Autossa Tättis ja Ketsu toimii DJ:nä ja Ollipolli viihdyttää meitä sarkastisilla kommenteillaan.

Tämä mies ei ennen halunnut mennä edes kylpyyn. 

Pojat syö raparperipiirakkaa keittiössä aamiaiseksi ja mä katselen niitä täältä mun työpöydän luota salaa. Ne heittää herjaa, juttelee ja kikattaa aina välillä. Kentsu murjaisee veljelleen vitsin:” There was a red man, in a red suit, with a red gun… Hey, must have been a red neck!” Aina välillä ne kääntyy mun suuntaan ja kysyy saako sanoa kirosanan, ne perustelee että se kuuluu kontekstiin ja annan luvan. Kirosana kuiskataan ja sen jälkeen nauretaan yhdessä.

Kentsun luokka istutti keväällä 2017 valkosipulia muovimukeihin,
tänä kesäänä ne pihalle siirretyt ja sittemmin unohtuneet istutukset kantoivat yllättäin satoa.

Kaksosuus on edelleen kiehtovaa. Puiston penkillä ystävä katsoo mua kateellisena kun sanon ettei noi kaksi juuri koskaan tappele keskenään, siskonsa kanssa kyllä senkin edestä, mutta toistensa kanssa harvoin. Ehkä ne on riittävän erilaisia jotta saumaton yhteiselo on mahdollista. En tiedä, mutta onhan noi aika mahtava kaksikko.

Kentsu haluaa korviksen... tää on tällainen kokeilukappale ennen varsinaista lävistämistä.

Huomenna lähdetään lomalle Kanadaan. Pakataan autoon kamat ja lapset ja Martta ja ajetaan pohjoiseen, rajan ylitse ja Vancouverin läpi kohti Whistleriä.