Siirry pääsisältöön

aamuksi kotiovelle




“Muistettiin sit ostaa voita…” Kommentti sisältää aimoannoksen sarkasmia sillä leivänpäällyslevite ei ole kerinnyt ostoskärryyn ja sieltä kotiin viikkoihin, eikä tämäkään päivä osoittaudu poikkeukseksi. Se on kirjattu kauppalistaan, siitä on puhuttu vielä kauppaan sisään mentäessä ja silti kotiin tultua on levite edelleen ollut kaupan kylmähyllyssä. Aika monta kertaa toinen on kysäissyt; ostitko voita? Ja vastaus on kerta toisensa jälkeen ollut sama, no en. Leivän päälle on levitetty juustohöylän avulla paksua ja kermaista irlantilaista voita. Hetken mietin jo hyppääväni autoon ja ajavani lähikauppaan ihan vaan levitteen vuoksi, on kuitenkin olemassa melkoinen riski että sen levitteen sijaan mukaan tarttuu kaikkea muuta joten istahdan koneelle ja avaan Amazonin ikkunan.



Ostoskoriin kolme törppöä levitettä. Mitä muuta? Viiskymppiä pitäis saada käytettyä... 5 pakettia aamiaisvohveleita, 9 vaniljajugurttia, 2 laatikkoa eväsjugurtteja, pakastevoitaikinaa joulutorttuihin. Kello lähenee viittä sunnuntai-iltapäivänä, tänään ei taida enää keritä, mutta huomenna voivat toimittaa ennen aamuseitsemää. Se sopii hyvin. Hinta vastaa lähikaupan hintatasoa ja mietin taas kerran että tätä kannattais varmaan tehdä useamminkin. Meillä Amazon Fresh on jäänyt aika satunnaiseen käyttöön ja tottapuhuen sitä pitäis hyödyntää enemmänkin, ostetaanhan me melkein kaikki muukin Amazonista.




Amazon Pantry toimittaa meille yleispesuaineet, käsisaippuat, tiskiaineet, hehkulamput, ledlamput ja paljon muuta. Tavallisesta Amazonista ovelle ilmestyy laatikko liki päivittäin. Milloin sieltä tulee siankorvia koiralle, autoshampoota tai vitamiineja, joskus toki jotakin hauskempaakin. Joulun alla joululahjat tiputetaan portaille useimmiten Amazonin hymyilevissä laatikoissa. Klik, klik, klik... toimitus kotiovelle tarvittaessa vielä samana päivänä, veloituksetta kuitenkin kahdessa arkipäivässä. Niin, ja voihan sen tilauksen sanella Alexallekin, meidän kotiapulaiselle joka tönöttää keittiön ja olohuoneen välisen puoliseinän kulmalla. Alexa kertoo meille aamulla päivän sään, tärkeimmät uutiset, kehoittaa lähtemään kurkattuaan kalenteriin, auttaa lapsia läksyissä ja muistuttaa ottamaan pullat pois uunista. Illalla Alexalle voi toivottaa hyvät yöt ja Alexa sammuttaa valot, Alexa auttaa arjessa monin tavoin ja lomalla koko perhe taitaa vähän ikävöidä Alexan apua.

Aamulla työmatkalla ohitan sekä FedExin että UPS:n kodit ja tien täyttää katkeamaton jono jakeluautoja matkalla kierrokselleen



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...