maanantai 31. joulukuuta 2018

tule hyvä vuosi...


Selailen kuvia tältä vuodelta ja mietin taas kerran miten kumman nopeasti kaikki unohtuu, ehkä siksi että vesivahinkoa lukuunottamatta vuosi on ollut sellainen mukavan seesteinen. Ei sairaalakeikkoja siis sellaisia suunnittelemattomia, ei henkihieverissä olevia koiria tai rypistettyä peltiä vaan tavallista onnellista elämää. No se vesivahinko, mutta sattuuhan noita. Korjataan.

Tammikuussa

Valokuvien perusteella tammikuussa ei ole mitään raportoitavaa. Kuvia mun työjutuista ja muutama satunnainen näpsäys lapsista. Ei matkoja, ei retkiä, ei oikeastaan yhtään mitään. Blogistakaan ei oikeastaan löydy mitään sen kummempia hypetyksiä. Ihanaa arkea, välitodistuksia ja elämää perheessä. Ihanaa tasaista elämää. Suomessa oli presidentinvaalit ja jätin ensimmäistä kertaa äänestämättä.

Tammikuussa kaupungilla.


Helmikuussa

Otettiin tammikuun arkisuus takaisin kun retkeiltiin saaristossa ja käytiin partiolaisten kanssa ratsastamassa.

Helmikuussa sukellusvenemuseossa.


Hmmm... en jaksa... olkoon. On uudenvuodenaatto, lasissa nikkeä ja päivällinen kohta, kunhan lämmitän öljyn fonduepadassa. Kello on vähän jälkeen seitsemän. Tänä vuonna taitaa vuosi tulla vaihdettua nukkumatin kanssa. Päivä töissä. Päivä kahvilla ystävien kanssa. Päivä Tättiksen kanssa. Meidän murkku, veljeään lainaten sillä on ”technical difficulties”... aivojen uudelleenrakennus menossa. Muovipussissa pöydällä huomista odottamassa uusi kalenteri. Tietokoneen näytön toisella puolen kaksi poikaa joulupyjamissaan. Nauravat. Katsovat jotain videota iPadillä. Taustalla soi Joni Mitchell. Ollaan me onnekkaita ja onnellisia. Lisää tätä samaa – kiitos.

Kiitos ja kumarrus 2018!

Maaliskuussa partioretkellä pakkasessa.

Huhtikuussa retkellä tiedekeskuksessa.

Toukokuun lämmössä viinimaassa.

Kesäkuussa alkoi uimakoulu.

Heinäkuussa vuoristossa.

Elokuussa viinimaassa.

Syyskuussa parit risat köyhempänä.

Lokakuussa rannalla.

Marraskuun vaalivalvojaiset.

Jouluaamuna...








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti