keskiviikko 28. elokuuta 2019

viikko ennen koulujen alkua

Uusi yläkoulu.



Koulut alkaa tiistaina mutta miltä näyttävät nämä viimeiset päivät ennen kuin koulu alkaa? Vähän sekavilta. Aika täysiltä ja elämänmakuisilta.

Perjantai, elokuun 23.


Edellisenä iltana me ollaan palattu lomalta. Pyykkikasat värittävät yläkerran lattiaa kun kone jauhaa lastia toisensa jälkeen. Ne samat pyykkikasat ovat siellä lattialla edelleen, viisi päivää myöhemmin – nyt puhtaina tosin.

Mä teen töitä jonkinlaisessa puolihurmoksessa loman jälkeen ja lähetän sähköposteja sinne sun tänne. Varmistan asiakkailta että niillä on kaikki hyvin eikä hoitamattomia huolia joihin mun pitäis vaikuttaa. Katselen syksyn markkinointia, luen talousuutisia ja alaan liittyviä tuoreita uutisia. Jaan muutaman artikkelin somekanavissa ja aina välillä vilkaisen kelloon.

Koulukuva.


Yhdentoista aikaan me seistään Tättiksen uuden yläkoulun pihassa. Otan valokuvia. Aina vaan niitä valokuvia huokaa yksi. Yhteiset koulutarvikkeet jätetään heti ovensuuhun; riisi kopiopaperia, valkotaulukyniä ja nenäliinoja. Päivän päätteeksi siinä pitäis olla jotakuinkin 700 riisiä paperia, nenäliinapakettia ja noin 4500 valkotaulukynää. Mun kädessä on edelleen nippu kuitteja, kaavakkeita ja lääkärintodistuksia. Me kuljetaan jumppasalissa ohjeitten mukaisesti pisteeltä toiselle. Ensin lääkärintodistukset ja terveyspaprut terveydenhoitajalle, tämän pöydän luona pysähtyvät kaikki, nekin jotka jättävät tyhjän kaavakkeen allekirjoitettuna. Käydään sovittamassa jumppavaatteita, mutten maksa niitä vielä kun en tiedä osallistuuko se koko koululiikuntaan. Jos osallistuu niin sillä pitää olla ne koulun omat liikkavaatteet, hyvä siis sovittaa varmuuden vuoksi. Seuraavaksi koulukuva ja koulun oppilaskortti. Kirjastosta haetaan läppäri ja viimeisenä päästään tutustumaan itse koulurakennukseen.  
Meidän parturissa on melkein aina joko työntekijöitten tai asiakkaitten koiria. 


Seuraavaksi jannujen parturit. Ensin yksi ja sen jälkeen toinen perään. Odotellessa kuvaan parturissa olevan asiakkaan koiraa joka pyörii tuolien välissä ja ympärillä ennen kuin hyppää omistajansa syliin.

On perjantai, pizzapäivä.

Lauantai, elokuun 24.


Vähän ennen kymmentä me lampsitaan lasten kanssa meidän lähipuistoon. On ensimmäinen asukasyhdistyksen nuorten yhteisötapahtuma. Paikalla on vajaat viisikymmentä lasta, nuorta ja vanhempaa, tavoitteena kerätä roskat pois jalkakäytävien vieriltä, ei niin että niitä olis mitenkään erityisen paljon, oikeastaan niin vähän ettei niihin edes kiinnitä huomiota mutta hyvähän nekin on poimia pois. Kumihanskat käsiin ja roskikset kouraan ja sitten mennään... Kentsu on varma että löytää timanttisormuksen tai satasen setelin. Ei löydä, mutta löytää kaksikymppisen kuitenkin. Jannu loistaa kuin naantalin aurinko.

Lähdetään lauantai-asioille. Ruokakauppaan ja tilaamaan Ollipollille uudet silmälasit kouluvuotta varten. Näkö on muuttunut vuodessa sen verran että uudet lasit on hankittava. Vasta kolmannesta liikkeestä löytyy pokat jotka miellyttää miestä ja ne laitetaan tilaukseen.

Näistä ei löytynyt yhtäkään voittajaa ja nettilasit osoittautuivat muutenkin aika kalliiksi.


Viideltä on naapurin koiran hautajaiset. Luit oikein. Siellä me seistään ringissä, katsotaan muistovideo, kirjoitetaan muistokirjaan ja lopulta kuopataan tuhkat takapihalle. Jokainen laskee uurnalle multaa ja sanoo tärkeimmän muistonsa naapurin koirasta... onhan niitä, se kerta kun omistaja sai idean lähteä rullaluistelemaan ison kouluttamattoman koiran kanssa ja mä ajattelin että nyt lähti naapurinfrouvalta henki. Onneksi se landasi naama edellä meidän pihanurtsille ja koirakin saatiin kiinni.

Loppupäivän vietän pihalla grillaten. Ruuaksi on lehmän kylkeä ja nyhtöpossua. Niiten valmistamiseen menee jokunen tovi jos toinenkin ja siksi teen vähän isommat satsin.

Sunnuntai, elokuun 25.


Hetken mielijohteesta paistan aamiaiseksi kasan lettuja, koska meillä ei kuulemma ole koskaan mitään kivaa aamiaiseksi kun mä aina vaan teen töitä.

Aamiaisen jälkeen kannan kaikki koulutarvikkeet autotallista olohuoneen lattialle. Läjä on vaikuttava. Yhdessä me istutaan siinä lattialla ringissä nimitarrojen kanssa ja jaetaan tavaroita kolmeen reppuun. Kolme kansiota sulle, neljä toiselle, viisitoista liimapuikkoa, paperia, kyniä, vihkoja, viivottimet viimevuodelta, harppi, laskin... Urakkaan menee puolisentoista tuntia kun välillä pitää käydä metsästämässä edellisen vuoden saksia tai penaalia.

Iltapäivästä käydään pyöräretkellä meidän omassa metsässä. Polkuja pitkin ajomatkaa kertyy kymmenisen kilometriä ja vain yhden kerran yhdeltä menee hermot mun neuvomiseen. Se huutaa mulle pää punaisena, että eikö täällä saa ikinä ajaa rauhassa kun sä vaan valitat että pitää tehdä sitä tai tätä... Niin, äidit nyt vaan yrittää auttaa. Silloinkin kun olis hyvä olla ihan hiljaa vaan.


Me syödään samaa kuin edellisenäkin päivänä.

Maanantai, elokuun 26.


Samalla tavalla se kulkee aamusta kuten jokainen muukin päivä. Teen töitä aina aamuisin muitten vielä nukkuessa. Mun aamu alkaa usein jo ennen kuutta ja juoksevat asiat saa hoidettua kymmeneen mennessä. Jos ei ole asiakastapaamisia tai pakko mennä toimistolle loppu päivä hoituu kännykästä. Odotan koulujen alkua ja sitä että mulla on aikaa olla enemmän toimistolla. Sitku.

Ennen puoltapäivää tapaan suomalaisia naisia ja lapsia kässäkahveilla. Me kokoonnutaan aina maanantaisin kahvilaan tai näin kesällä jonnekin missä lapset viihtyy vähän paremmin. Nämä tapaamiset on mun viikon lempihetkiä, erilaisia, eri-ikäisiä naisia, yhdistävänä tekijänä rakkaus käsitöihin. Tai on meillä mukana niitäkin joille koulun käsityötunneista jäi niin vahva muisto ettei tulis mieleenkään tarttua puikkoihin, neulaan tai virkkuukoukkuun.

Olen luvannut että Kentsu saa toisen korviksen ennen koulujen alkamista. Me pysähdytään laittamaan pojan korvaan lävistys. Se kohauttaa kulmakarvojaan kun liikkeen nuori työntekijä kysyy haluaako se halata nallea silloin kun korva lävistetään, mä nauran salaa sen tyypin selän takana.

Skeittaaja.


Poikien kummisedällä on synttärit ja me viedään lahja perille ennen kuin tiputan yhden pojan karatetunnille ja ajan toisen skeittipuistoon skeittaamaan. Me ollaan taas oltu valtaosa päivästä liikenteessä ja kello lähentelee puolta seitsemää ennen kuin olen kotona keittelemässä kalakeittoa.

Tiistai, elokuun 27.


Kentsun oikomahoito alkaa aamuvarhaisella. Oikomalääkärillä menee puolisentoista tuntia heti aamusta ja lääkärin vastaanottosali on täynnä lapsia ja vanhempia tekemässä ihan tasan samaa kuin mekin, aloittamassa urakkaa jonka ensimmäiset päivät ovat kivuliaita ja kurjia. Mun oikealla puolella istuu sikhi-isä turbaani päässään ja toisella puolella korealainen äiti. Amerikka on monimuotoinen maa. Ihan samalla tavalla me kaikki kolme tehdään töitä odotellessa ja sivussa keskustellaan siitä mistä sen waterpikin saa halvimmalla. Lopputuloksena meillä kaikilla kolmella on lähetys tulossa Amazonista ennen iltayhdeksää, ehtii vielä saman päivän hammaspesulle.

Vähänkö jännää...


Lapset jää kotiin kun mä menen koululle vanhempainyhdistyksen hommiin. Me lajitellaan ja pussitetaan lomakepaketit jokaiselle perheelle. Täällä kouluvuosi alkaa aina samalla tavalla ja lomakesulkeiset on oleellinen osa tätä tapahtumaa. Muutama tunti vierähtää pakatessa, lajitellessa ja rupatellessa. Vaihdan kuulumisia toimiston väen ja oppilaanohjaajan kanssa.

Iltapäivällä valokuvaaja tulee ottamaan musta uudet valokuvat käyntikortteihin ja esitekuviin. Seison meidän takapihalla mustassa housupuvussa paahtavassa helteessä, poseeraan jakulla ja ilman, koiralla ja ilman. Olen helpottunut kun pääsen takaisin sisään ja ilmastointiin.

Kentsu on surkeana ja me katsotaan sen kanssa loppupäivä elokuvia. Laitan sille ruuaksi kanalientä ja kermaisen pirtelön. Me muut syödään taas niitä lauantain grillauksen jämiä.

Illalla silittelen ison pienen pojan uneen mun kainaloon samalla kun vastailen työmeileihin vielä sängystä.

Keskiviikko, elokuun 28. – tänään


Meidän pitää lähteä liikenteeseen vasta iltapäivästä, joten ehdin hoitelemaan töitä ja juoksevia asioita kotitoimistolta. Markkinointijutskat ja nettisivujen päivittäminen on sitku-osastolla. Sitku lapset on saatu kouluun.

Aamiaisella.


Juoksevien asioitten hoitamiseen menee paljon aikaa. Soitan vakuutusyhtiöön kysyäkseni hylätystä korvauspyynnöstä. Selviää ettei vakuutusyhtiötä ole koskaan edes laskutettu. Soitan palveluntarjoajalle ja pyydän heitä laskuttamaan vakuutusyhtiötä. Miks tää on aina tällaista säätämistä. Mietin että moni varmaan maksaa kiltisti näitä laskuja ilman että tarkistaa miksi se vakuutus ei maksanutkaan. Varaan Ollipollille ajan lääkärille. Se tarvitsee uuden reseptin migreenilääkkeille ja todistuksen siitä että lääkityksen tulee olla tarjolla myös koulussa. Tässä maassa rakastetaan lomakkeita ja kaavakkeita. Reseptin olis voinut uusia puhelimitsekin, mutta siihen paperiin pitää saada lääkärin kuittaus ja on helpompaa mennä vaan suosiolla lääkäriin. Neurologille saatiin aika vasta lokakuun loppupuolella ja mua vähän huolestuttaa kun nuorella miehellä on tällä hetkellä parikin päänsärkykohtausta viikossa. Triptaanit toimii hyvin, mutta silti. Saan ajan iltapäiväksi.

Kahdelta pitää olla ekassa terapiassa ja heti sen perään on kolmelta seuraava. Ennen sitä ehdin vielä hoitaa vahempainyhdistyksen asioita.

Taidetaan syödä sitä toissailtaista kalakeittoa.

Loppuviikko...


Torstai menee käytännössä kokonaan koululla vanhempainyhdistyksen hommissa ja kouluun tututumistouhuissa.

Perjantaina aamusta Tättiksellä on ravitsemusterapian ja sosiaalityön ajat kivennavalla ja siihen menee puolipäivää jo ihan siksi että ajomatkaa on tunti suuntaansa. Pitää lähteä ajoissa kun ne kuitenkin haluaa verikokeetkin.

Lauantain olen liikenteessä asiakkaitten kanssa käytännössä aamusta iltaan. Työpäivä tienpäällä siis. Ympyrä sulkeutuu. En tiedä olenko sunnuntaina töissä vai kotona, maanantai on pyhäpäivä ja tiistaina alkaa koulut.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti