Mietteitä elokuun ensimmäisinä päivinä. Miltä tuleva kuukausi näyttää, mitä mietin? Kysymykset olen napannut Sadulta ja lopussa on linkki heinäkuun kymmeneen.
![]() |
Aika salaisella rannalla. Täällä luonnonvedet ovat keskimäärin puhtaita ja niissä uidaan paljon. |
Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus:
Elokuun eka...
pakko saada uutiskirje ulos ennen kuin teen mitään muuta. Markkinaraportti, toisen kvartaalin tilanteesta, palkinto jonka pokkasin ja sit jotakin vähän yleisesti mielenkiintoisempaa. Onneks kaks ekaa on valmiina ja kolmas pitää vaan keksiä. Ehkä sen jälkeen
ehditään lasten kanssa uimaan.
Tämän kirjan aion lukea:
Yllätin itseni
heinäkuussa ja luin kaksi ihan oikeeta kirjaa, Tara Westoverin “Educated”
(Opintiellä) ja Cece Bellin “El Deafo”. Näistä kahdesta loistavasta
lukukokemuksesta innostuneena aloitin elokuun ensimmäisen kunniaksi uuden
kirjan Delia Owensin ”Where the Crawdads Sing” ja olen pahasti koukussa taas kerran.
![]() |
Ihania kirjoja jokainen. |
Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Mun työ ei taida
koskaan valmistua. Pari kauppaa pitäis saada kasaan ja löytää asiakkaille
sopivat kodit. Mun työreviiri on laaja, se kulkee miljoonakaupungin pohjoisesta
rajasta etelään ja idästä länteen, tuhansia neliökilometrejä ja tunteja auton
ratissa. Ehkä jollakin tapaa alueen laajuutta kuvaa se että auton mittariin
kertyy vuodessa reilut 32.000 kilometriä vaikka työskentelen taajama-alueella.
Työasia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:
No ne nettisivut.
Elokuun lopussa valokuvaaja saa ottaa uudet kuvat musta, ne jos sais alkuun
päivitettyä kaikkialle niin oltais jo vähän pidemmällä. Työ on sellainen ikuinen keskeneräisyyksien kierre, etenkin tälläinen mun työn kaltainen projektityö. Yksi asiakas saa kotinsa ja toisen kanssa lähdetään etsimään sitä unelmien kotia, oli se sitten ensiasunto, perhekoti tai unelmien luksuskoti trendikkäässä naapurustossa.
![]() |
Mun kampaajan työtuoli aamulla... samanlaista hommaa toisenlaisessa mittakaavassa. |
Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:
En mä
edelleenkään näitä lausahduksia... jotenkin mietelauseihmiset on mun mielessä
niitä tyyppejä jotka kirjailee autonsa erilaisilla tarroilla, tyyliin ”make
love not war”. Mä oon nyt kaksi päivää yrittänyt saada teille kuvaa sellaisesta
autosta, ei osunut kohdalle...
Ruoka, jota aion kokeilla:
Ruoka. Ainakin
kerran viikossa mietin miksi ihmisen, etenkin lasten, pitää syödä ihan jokainen
päivä. Olis vaan niin paljon kätevämpää jos ruokaa vois laittaa vaan silloin
kun on keittiöinspis. Keittäminen ispiroi enemmän syksyllä ja kesäisin tulee
lähinnä heitettyä jotakin grilliin ja tehtyä salaatti sen kaveriksi. Ne viimekuiset
kukkakaaliwingsit on muuten meidän perheen uusi suosikki.
![]() |
Mikään ei voita itsepoimituista mustikoista leivottua mustikkapiirakkaa. |
Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu:
Olen vuosia
suunnitellut mitä mä teen sitten kun lapsia ei enää tarvitse herkeämättä vahtia
uima-altaalla ja rannalla. Nyt kun se viimein toteutuu huomaankin kaikesta
haaveilusta huolimatta olevani asian kanssa vähän hukassa.
![]() |
Uimakoe altaalla. Uimakokeen läpäisseet saavat olla altaassa ilman aikuista. |
Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
No just toi tossa
yllä, ettei jotenkin osaakaan ottaa sitä omaa aikaa ja tilaa kun se yhtäkkiä on
saatavilla.
![]() |
Mustikassa lasten kanssa. |
Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Lapset kouluun
syyskuuksi! Se on mahdollinen ja melko todennäköinenkin – sellainen kepeä –
elokuun tavoite. Siihen liittyy taas kerran se jokavuotinen
vihko-lyijykynä-kansio-välilehti-kopiopaperi ostoskierros, täällä kun jokainen
ostaa omansa. Siellä mä seison pian taas kaupassa kaikkien muitten vanhempien
kanssa miettimässä minkälaista kansiota se opettaja nyt tarkoittikaan ja
pitääkö niissä vihkoissa olla minkälaiset viivoitukset ja kun merkin A liimaa
ei ole niin käviskö merkki B ehkä kuitenkin?
Minkä asian haluaisin lasteni muistavan tästä kuukaudesta:
Mustikanpoiminta
meni heinäkuulle, mutta sadonkorjuu maalla tulee vastaan kuun puolivälissä.
Isot leikkuupuimurit on meidän kaupunkilaislapsille uusi kokemus. Mutta ennen
kaikkea haluan että ne muistaa kesän ja likaiset varpaat ja uimaretket. Sen
miten mustikanpoiminnan jälkeen pulahdettiin hyiseen jokeen tai kuinka
kavereitten kanssa hengattiin järvellä ja uima-altaalla.
Tättis lähtee
huomenna viikon leirille. Toivon että leirikokemus on yhtä antoisa kuin
edellisetkin, että se antaa itsevarmuutta ja työkaluja lähteä yläkoulun
erilaiseen maailmaan syyskuussa. Muistan vielä itse sen kipuilun kahden
maailman välillä, kuinka alakoulu tuntui pieneltä ja yläkoulu odotti yhtäaikaa
kiehtovana ja pelottavana.
![]() |
Hyisessä joessa vilvoittelemassa mustikkaretken jälkeen. |
Kommentit
Lähetä kommentti