Siirry pääsisältöön

playing hooky

Aamulla kellon pärähtäessä soimaan kello 05:30 mua väsytti. Väsytti isolla alkukirjaimella. Väsytti sen verran että miltei jätin menemättä. Väsytti niin että vasta kuntoklubin edustalla tajusin että mulla oli edelleen jalassa tohvelit. Hyvä että menin. Sain oman radan ja sen myötä totaalisen nirvanan. Viereisellä radalla räpiköi aasialainen nainen josta mulle tuli lähinnä mieleen uppoavasta laivasta pelastautuva uimataidoton ihminen... oli huikeeta miten se kuitenkin pysyi pinnalla, ja miten se jaksoi. Itse olisin sillä tyylillä jaksanut räveltää korkeintaan yhden altaanmitan.

Joskus olis hyvä pitää vapaapäivä, myös lasten. Me tehtiin M:n kanssa eilen illalla sitä sen tiedeprojektia ja muita läksyjä, pieniä taukoja lukuunottamatta, liki neljä tuntia...


tieteellinen koe, osa A

tieteellinen koe, osa B

valmis tuote... vitsit et MÄ olen hyvä... M vähän avusti

sit me pelattiin äännepeliä...

...ja luettiin ne kolme kirjaa...

...tehtiin matikkaa...

...ja fonetiikkaa...

...ja lisää fonetiikkaa

Tänään aamulla oli terapiat yhdeksästä yhteentoista, ja toimintaterapeutti kommentoi ihan erikseen että se oli pistänyt M:n hommiin – ihan toden teolla – ja lykkäs vielä kotitehtävätkin mulle kouraan. Terapiasta olis pitänyt ajella pikalounaan kautta kouluun, ja koulun jälkeen sit taasa jatkaa läksyillä... jossakin kohtaa matkalla Klinikalta moottoritielle sain idea, ajoin auton tiensivuun ja kysäisin prinsessalta et mitäs jos me ei mentäiskään kouluun. Hetken aikaa se katsoi mua hölmistyneenä ja kysyi et onko se sama asia kuin myöhästyä, ja mä vastasin että ei... jos ei mene ollenkaan, ei voi olla myöhässä.

Siitä tienvierestä soitin samantien koulun poissaolopuhelimeen, ja kirjoitin sähköpostit opelle, koulusihteerille ja rehtorin sihteerille... ”M:n vatsa on kipeä ja M ei tule tänään kouluun.” Sen jälkeen valitsin moottoritien liittymistä sen joka vei länteen ja me ajeltiin ostarille humputtelemaan – koko päiväksi. Jossakin vaiheessa sähköpostiin ilmestyi Opelta viesti huomisesta matikan kokeesta, ja mä olin entistä tyytyväisempi meidän vapaapäivään. M osaa numerot 11-20 etuperin ja takaperin, eiköhän se pärjää ihan hyvin huomisessa testissä.

Me käytiin lounaaksi jätskillä, ja sitten leikkipaikalla leikkimässä. Me käytiin ensin yhdessä kaupassa ja sitten toisessa kaupassa ja lopulta me räjäytettiin pankki legokaupassa. Samaan aikaan 700.000 ihmistä bailasi Seattlen keskustassa Seahawksien Super Bowl voittoa...pelkästään Seattlen koulupiirissä 600 opettajaa ja 13.000 oppilasta oli "sairaana".Ihan kuriositeettinä kerrottakoon että vuonna 1995 Suomen voittaessa jääkiekon MM-kultaa oli joukkuetta vastassa noin 40.000 ihmistä.

sähköauto keräsi lisää voimia meidän humputellessa

"lounas"

mä olin unohtanut miten ihanan rauhallista lasten sisäleikkiksessä on koulupäivän aikana...


ostari valmistautuu kiinalaiseen uuteenvuoteen... edessä on hevosen vuosi

ja sit me tultiin kotiin ja valmistauduttiin matikan kokeeseen...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...