Mulla meni sukset
ristiin K:n viimevuotisen opetustiimin kanssa jo kauan ennen kuin K oli edes
kouluikäinen. Lähtökohdat viimevuodelle oli siis heikot, ja vasta kevään
viimeisessä palaverissa tiimi myönsi että ongelma saattaa ehkä kuitenkin olla
myös jossakin muualla kuin lapsen vanhemmissa. Vuosi meni siihen että yritettiin lähinnä olla asiallisia ja tulla edes jotenkin toimeen. Kaadoin siis lasiin kuohuvaa
alkukesästä kun sain kuulla että yksi opettajista oli siirtymässä toiseen
kouluun ja toinen jäämässä eläkkeelle. Tiedän etten ollut ainoa, aika moni muukin huokaisi helpotuksesta kevätjuhlassa.
Tämänvuotinen tiimi on mulle uusi, mutta olin kuullut paljon hyvää ystäviltä ja
tuttavilta. Tiesin että toisen open sisko on ollut M:n ope aikanaan.
Ensivaikutelma oli hyvä, siis silloin kun ajoin ennen koulunalkua puhumaan K:n
ryhmäsijoituksesta. Neljän koulupäivän jälkeen koulusta tulee iloinen,
hyväntuulinen ja puhelias lapsi. Viime vuonna sain käsiini väsyneen ja
kiukkuisen pienen pojan, jota ei pidellyt yhtään mikään. Toki aikaakin on
kulunut vuosi, koulunkäynti ei ole uutta ja nyt lapsella on lääkitys.
Maanantaina lääke
jäi siinä aamun kaaoksessa antamatta ja kun koulun jälkeen kysyin et miten
sillä oli mennyt, sain odotusten mukaisesti kuulla että aika levotonhan se oli
ollut. Tiistaiaamuna K:n lääke tais olla ensimmäinen asia josta huolehdin ja
hakiessani K:n koulusta kysyin taas miten sillä oli mennyt. Sekä erityisope
että ope sanoivat että huikeeta miten valtava vaikutus lääkityksellä on K:hon.
Niinpä.
Eilen pojat oli
leikkineet aamun kahdestaan meidän muitten vielä nukkuessa. Jo maanantai-iltana
K pyysi et rakennettais junarata ja mä sanoin et rakennetaan vaan – huomenna.
Aamusta K oli tarttunut härkää sarvista ja kun avasin poikien huoneen oven oli
junarata valmis. Katselin sitä hetken ja hain kameran, tästä pitää saada kuva.
Vielä illalla pöytä oli ollut tyhjä.
M:lla oli eilen koulussa
testipäivä. Testauksen tarkoituksena on selvittää jokaisen oppilaan lukemisen
taso, jotta opetus voidaan parhaiten räätälöidä oppilasryhmän tarpeitten mukaan
ja tarvittaessa myös antaa eritasoisille oppilaille erilaisia tehtäviä näitten
tason mukaan. Tavoitteena on välttää turhautuminen liian vaikeista tai
helpoista tehtävistä. Koulun jälkeen kysyin miten sillä oli sujunut huolimatta
siitä ettei testituloksia kerrota oppilaille tai vastauksia kysymyksiin
kommentoida mitenkään. Testi on ns. aikatesti ja tavoitteena selvittää kuinka
monta sanaa lapsi ehtii lukemaan annetussa ajassa oikein. En ollut erityisen
hämmästynyt kun M kertoi et sanat oli loppuneet ennen kuin aika. Sitä en tiedä
oliko se lukenut kuinka monta sanaa oikein.
Siinä missä M saa
ahdistuskohtauksia ja raivareita, ja on monin tavoin haastava, tiedän että olen
yhtäaikaa sangen onnellisessa asemassa siinä ettei M koe lukuläksyjään
läksyiksi. Sille se säädetty 10-15 minuuttia päivässä on lähinnä alkupala.
tänään matkalla koulubussille
meillä on vielä kesä ja tuntuu huimalta että Suomessa odotellaan jo ensilunta.
Upea junaratasysteemi! :)
VastaaPoistaT:Anna