Siirry pääsisältöön

mikä sun nimi nyt olikaan...

Eilisestä selvittiin hengissä ja kai suhteellisen vaurioittakin, henkisen traumaan koosta en tiedä – siis lasten.



Tänään on M:n vanhempainilta enkä osaa olla miettimättä seuraavaa... M:n luokalla on 12 oppilasta M:n lisäksi, O:n luokalla on 11 oppilasta ja O, K:n luokalla tullee olemaan noin 12-14 oppilasta oma kullannuppuni mukaanlukien. Sen lisäksi on MOPS ja siellä about 30 uutta äitiä. Olen siis tavannut, tai tulen tapaamaan noin kahden viikon aikana karkealla matikalla reilut 60 uutta ihmistä ja edes osan näistä kanssa olisi tarkoituksenmukaista solmia edes sellainen kepeä keskustelusuhde. Tähän voidaan sit vielä lisätä ne mun tulevat omat koulukaverit... kai niihinkin olis hyvä tutustua - edes vähän.

Avainasemassa moisen muodostamiselle on osata näitten ihmisten nimet... en muista yhtäkään, eiku muistan yhden. Sen nimi oli Perri ja se oli uusi äiti MOPSissa. Törmäsin siihen myöhemmin kaupassa ja tiesin nähneeni sen aiemmin jossakin, mutta mulla ei ollut aavistustakaan siitä missä eikä yhtään sen enempää et mikä sen nimi on. Nyt muistan, se on Perri ja sillä on kiva nimi. Se on San Diegosta ja haluaa muuttaa sinne takaisin. Voisko ihmisillä olla nimineulapakko? Siis aina ja kaikkialla? Mulla on tuskaisan huono nimimuisti ja sit kun näitä ihmisiä on sieltä ja täältä ja tuolta ja mulle tuottaa tuskaa jo muistaa kuka kuului minnekäkin – saati niitten nimet.

Huomaan kaiken lisäksi olevani vasta-alkaja koulunäyntiasioissa. En tiedä pitääkö syyskarnevaaliin osallistua – todennäköisesti pitää – kuinka monta lippua ja/tai ranneketta sinne pitää ostaa ja mitä multa vaaditaan... En ymmrrä lapseni kotitehtäväpapereistä yhtään mitään, siis en tajuu et mitä niissä pitää tehdä ja se on sentään vasta Kindergartenissa. Onneksi on vanhempainilta ja vielä suurempi onni on mennä sen jälkeen kokeneempien vanhempien kanssa Oluelle, ne varmaan kertoo mitä mun pitää tehdä, kuinka paljon ja koska.




Vakuutusyhtiö tarkisti mun terveyden henkivakuutusta silmälläpitäen. Keski-ikäinen, pyylevä rouvashenkilö on ilmeisen terve, vikaa ei löydy mistään – henkistä terveyttä eivät testanneet, varmaan parempi niin.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää