Siirry pääsisältöön

ihan tavallinen tiistai

Jossakin vaiheessa tänään hukkasin päivän listan, mutta se meni jotakuinkin näin:


ihana syyssumu...

  • -          By 8:45am

o   M:n eväät
o   Muffinsit
o   O:n reppu
o   Punainen päivä
o   Email Mansi Feeding Group

  • -          After 9am

o   koulupaperit
o   Ilmapallot
o   MOPS

kotiin ajaessa aurinko paistoi...
  • -          11am

o   M:n bussi
o   Täytä koulupaperit
  • -          12pm

o   Hae O
o   Palauta koulupaperit
...
  • -          3:30pm Hae M

sieltä ne tulee - laput kaulassa

mulla meni noin 30 sekuntia kadottaa K tähän kaaokseen... se kai lähti seuraamaan jonoa tai mielenkiinbtoista reppua tai...

  • -          4pm Feeding Group


Sen lisäksi siinä paperissa oli sen aamuisen puiston osoite ja ajo-ohjeet. Autoon pakkasin vahingosta viisastuneena kolme kylpypyyhettä - liukumäkien kuivaamiseen. Ne tuli tarpeeseen. 


syksyn eka MOPS


Että sellainen päivä meillä tänään... koulusihteeri oli vähän hämmästynyt kun sai K:n koulupaprut takaisin kolme tuntia sen jälkeen kun olin ne hakenut, L ymmärsi oikein hyvin että mulla on kiire saada se kouluun.

Mun piti tehdä makaronilaatikkoa, en ehtinyt. Kaivoin pakkasesta appelsiinikanaa ja ruokin lapset vähän ennen seiskaa, olis pitänyt ladata se riisikeitin ennen kun lähdettiin hakemaan M koulusta.


Ystävä nimitti tätä riisifaksiksi - riisikeitin on ehkä yksi kätevimmistä kodinkoneista

L tuli kotiin hetki ennen lasten ruokaa, se oli ollut luomassa suhteita – kaljalla. Suhteita pitää pitää yllä kun on konsultti. Mä löysin M:n repusta koulukuvalomakkeet ja mietin miten paljon maailma onkaan muuttunut. Kaadoin itselleni oluen ja preppasin M:aa torstaiseen paloharjoitukseen.


koulukuviin saa valita haluamansa taustan sadoista vaihtareista ja paketinkin saa koota just tasan mielensä mukaan - Täh!

Huomenna on keltainen päivä. Aamulla M:n sos.taitojen ryhmä, toimintaterapia, K:n sos.taitojen ryhmä ja O:n toimintaterapia.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...