Siirry pääsisältöön

ihan tavallinen tiistai

Jossakin vaiheessa tänään hukkasin päivän listan, mutta se meni jotakuinkin näin:


ihana syyssumu...

  • -          By 8:45am

o   M:n eväät
o   Muffinsit
o   O:n reppu
o   Punainen päivä
o   Email Mansi Feeding Group

  • -          After 9am

o   koulupaperit
o   Ilmapallot
o   MOPS

kotiin ajaessa aurinko paistoi...
  • -          11am

o   M:n bussi
o   Täytä koulupaperit
  • -          12pm

o   Hae O
o   Palauta koulupaperit
...
  • -          3:30pm Hae M

sieltä ne tulee - laput kaulassa

mulla meni noin 30 sekuntia kadottaa K tähän kaaokseen... se kai lähti seuraamaan jonoa tai mielenkiinbtoista reppua tai...

  • -          4pm Feeding Group


Sen lisäksi siinä paperissa oli sen aamuisen puiston osoite ja ajo-ohjeet. Autoon pakkasin vahingosta viisastuneena kolme kylpypyyhettä - liukumäkien kuivaamiseen. Ne tuli tarpeeseen. 


syksyn eka MOPS


Että sellainen päivä meillä tänään... koulusihteeri oli vähän hämmästynyt kun sai K:n koulupaprut takaisin kolme tuntia sen jälkeen kun olin ne hakenut, L ymmärsi oikein hyvin että mulla on kiire saada se kouluun.

Mun piti tehdä makaronilaatikkoa, en ehtinyt. Kaivoin pakkasesta appelsiinikanaa ja ruokin lapset vähän ennen seiskaa, olis pitänyt ladata se riisikeitin ennen kun lähdettiin hakemaan M koulusta.


Ystävä nimitti tätä riisifaksiksi - riisikeitin on ehkä yksi kätevimmistä kodinkoneista

L tuli kotiin hetki ennen lasten ruokaa, se oli ollut luomassa suhteita – kaljalla. Suhteita pitää pitää yllä kun on konsultti. Mä löysin M:n repusta koulukuvalomakkeet ja mietin miten paljon maailma onkaan muuttunut. Kaadoin itselleni oluen ja preppasin M:aa torstaiseen paloharjoitukseen.


koulukuviin saa valita haluamansa taustan sadoista vaihtareista ja paketinkin saa koota just tasan mielensä mukaan - Täh!

Huomenna on keltainen päivä. Aamulla M:n sos.taitojen ryhmä, toimintaterapia, K:n sos.taitojen ryhmä ja O:n toimintaterapia.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...