vedenvihreä maailma

Mä oon epäilemättä vähän lapsellinen, eiku aika paljonkin, mutta tunsin aamulla uima-altaassa melkoista mielihyvää jokainen kerta kun ohitin sen toisen uimarin... Minä, siis oikeesti minä, se keski-ikäinen ylipainoinen ryhävalas, se joka joskus kauan sitten ui ihan oikeesti ja nyt lähinnä lipuu altaassa eteenpäin. Eikä se toinen edes ollut mikään räpiköijä. Se oli ihan oikea uimari ja silti mä ohitin sen neljästi.

Nautin uimisesta ihan suunnattomasti... Nautin aamukuuden tunnelmasta ja siitä että jokainen on siellä tekemässä sitä omaa pyhää riittiään. Ei ole huutavia lapsia. Ei ole keskustelijoita. On vain hiljaisuus ja vesi. Seitsemältä aamulla, kun oon just avannut kotioven ja keitän itselleni kahvia mietin jo että kehtaankohan mennä taas huomenna takaisin... pitäiskö olla kohtuullinen, pitää taukoa... En halua. 

 

Seiskalta olin jo takaisin kotona, kahdeksalta suittuna ja puettuna ja eka kolmesta ovensuussa odottamassa bussiaan. Yhdeksältä olin jakanut jo ne kaksi muutakin, omiin systeemeihinsä, itse olin kirkolla ja etsin kuumeiseti äänentoistolaitteita, telkkaria ja dvd:tä aamun kokousta varten... se jonka homma oli hoitaa ne paikalle oli unohtanut. Mun aisapari on selkeästi mua parempi ihminen ja sen sijaan et se olis hermostunut se vaan totes, että ko. henkilö näköjään edelleen harjoittelee "follow thru" eli sitä että sovitut hommat myös hoidetaan... muuten voidaan olla kuin ellun kanat.

koulubussiaika aamuisin on kaaos

Yhdeltätoista säntäsin ulos kokouksesta, kiiruhdin kotiin vastaan ekaa koululaista, pakkasin sen autoon kävin sen kanssa pikaisesti kaupassa, poimin tokan lapsukaisen kyytiini ja ajoin kolmennen lapsen koulubussipysäkille. Koulubussia odotellessa tapaa äitejä, kuulee juoruja ja oppii kaikenlaista...

Yhdeltä me oltiin tultu puiston kautta kotiin, mä laitoin laumalle lounaaksi aamiaista – vohveleita ja makkaroita – itselleni proteiinipatukan ja kun nyt ei varsinaisesti ollut muutakaan tekemistä vetelin pohjamaalin keittiön seiniin. Siinä touhutessani varasin M:lle jalkapallosynttärit huhtikuulle.

Joskus kolmen maissa me istuttiin M:n kanssa olkkarin sohvaan lukemaan, ja neiti luki mulle neljä kirjaa. Mä luin sille yhden... Ehkä kaikki viisivuotiaat tytöt lukee tietokirjoja ihmisen luustosta ja mä oon vaan kuvitellut et viisivuotiaat tytöt lukee prinsessakirjoja, joka tapauksessa ihmisen elimistö, sen rakenne ja toiminta kiinnostavat mun prinsessaa.

Neljältä lykkäsin padan uuniin ja viiden jälkeen me oltiin L:n kanssa jo maalattu keittiö – vedenvihreäksi.

Puolikuudelta L tekee töitä tossa mua vastapäätä ja mä kirjoitan blogia ja editoin kuvia. Lauma katsoo telkkaria ja leikkii siinä sivussa. Kohta ne kai tarttis taas ruokkia.

Puoliseiskalta mua kutsuu meidän asukasyhdistyksen yhtiökokous M:n koululla. Me syödään L:n kanssa kun tuun kotiin. Syödään ja katsotaan telkkarista siltaa – Netflixistä. Mä oon jäänyt totaalisen koukkuun, sarjan lisäksi siihen musiikkiin ja autossakin soi nyt Choir of Young Believers ja ”Hollow Talk”.

Aamulla pääsen taas uimaan... sinne hiljaiseen vedenvihreään kuplaan.

täältä