Siirry pääsisältöön

ihana loma



Sataa, sataa aina, aina vaan, katollakin pisarat rummuttaa. Ainoa sateeton hetki tais olla se kymmenen minuuttia eilen iltaseitsemältä. Muuten on satanut. On ripotellut pieniä pisaroita, räiskinyt maahan suuria ja painavia. Tänä aamuna tuuli pyörittää kaatosadetta niin että kolmessa minuutissa olen kauttaaltaan märkä seistessäni odottamassa Marttaa. Niin märkä että kuivaan hiukset pyyhkeeseen ja vaihdan kuivat vaatteet ylle.





Me käydään ostamassa kunnon sadevarusteet ja jatketaan elämää sateessa kumisaappain ja sydvestein. Kaupan myyjä toteaa että meillä on sentään paempi sää kuin heillä oli kevätlomaviikolla. Kysyn mitä silloin tapahtui? Tornado, hurrikaani, lunta vai kaikki yhdessä? Tättis on innoissaan sen uusista sadehousuista ja turkoosista sadetakista. Mä ostan kurahousut myös itselleni, ja sydvestin, olen aina halunnut sydvestin.



Onneksi vaihdettiin isompaan taloon tällä kertaa, eikä otettu sitä samaa. Sitä jossa käydään lähinnä nukkumassa kun päivät kuluu ulkona. Tällä kertaa majapaikalla on todella väliä ja pihan palju on kovassa käytössä. Isommassa talossa mahtuu yläkertaan rakentamaan majoja ja pelaamaan pelejä. Kentsu tykkää lukea kirjaa alakerran suurella pehmeällä sohvalla. Sillä samalla jolla mä otan Martan kanssa päikkärit. Illalla löydän peiton alta följan. Huumorin kukka kukkii siis sateellakin.




Rannalla on hiljaista sateen ajaessa matkailijat lomakaupungin huvituksiin. Nelimetriset aallot tyrskyvät vedenalaisiin dyyneihin surffajien uhmatessa niin sadetta kuin aaltojakin. Tättis rakastaa merta ja aaltoja, ja seisoisi tuntikaupalla katsomassa meren loputonta pauhua. Niin on ollut aina. Mulla on kuvia kaksivuotiaasta seisomassa rannalla tuijottamassa merta loputtomiin. Se kysyy multa kuinka pitkälle saa mennä ja annan luvan ottaa vielä kymmenen askelta. Martta pyörii ympärillä halkonsa kanssa.





Sisällä ripustetaan sadevaatteet kuivumaan kaiteelle ja pelataan muutama erä twisteriä. Tättis viihtyy paljussa yksikseen useamman tunnin. Illalliseksi paistetaan pihvit ja jälkkäriksi syödään leipomosta haetut pullat. 



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää