Tahdon Asiat

M makaa sohvassa ja potee 10% flunssaa ja 90% yleistä uupumusta. Musta on ihanaa että se purkaa itseään lepäämällä – edes hetken – eikä ainoastaan ja vaan riitelemällä ja kiukkuamalla. Tää meidän joulu on rakennettu aikatauluttomaksi ja rennoksi ja ihan vaan oleiluksi, jotta saa vaan olla yöpaidassa ja sohvalla peiton alla... ruokajutuistakaan en jaksa ottaa paineita. Laatikot on tekemättä, kun ei niitä kukaan kuitenkaan edes halua. Kalapöytään keskityn vähän enemmän ja jouluaamun brunssiin. Leipoa oon ajatellut, mutta jos ei tule inspiraatiota niin jääköön sekin. Joulusiivouksen hoiti L... imuroi, pyyhki pahimmat pölyt, pesi lattiat ja vessat. Joulukortteja ja sähköisiä hyvän joulun toivotuksia tupsahtelee sieltä ja täältä. Tähän ajattelin liittää Pastor Benin joulukortin, kun se on niin kovin erilainen kuin sen suomalaisen evankelisluterilaisen papin joulukortti saattaisi olla, eikä mun käsittääkseni Suomessa pappi lähetä seurakunnalleen joulukortteja, edes sähköisiä? ...

Kirjoittaminen on ihan hillittömän vaikea kommunikaatioväline. Kun kirjoittaa kuulee itse mielessään sen oman äänensävynsä ja ne vivahteet joilla se kirjoitus on kirjoittajan mielessä tarkoitettu vastaanotettavaksi. Tosiasiassa kuitenkin vastaanottajan päässä on vastaanottajan oma ääni joka muodostaa lukemastaan tunnetilan omien näkemystensä ja kokemustensa pohjalta. Näinpä kirjoitus joka on tarkoitettu humoristiseksi, ei välttämättä vastaanottajan mielestä ole humoristinen. Tätä ”sävyongelmaa” lievittämään on luotu hymiöt, vaan harvapa niitä bloggatessaan käyttää kun nehän on kai tarkoitettu tekstareihin ja twitteriin ja naamikseen ja muuhun lyhytmuotoisempaan viestintään. Liitän tähän esimerkin elävästä elämästä.  Helmikuun 2011 Kaks Plus lehdessä julkaistiin kolumni ”Tuplahelppoa” Kirjoitus lienee tarkoitettu jonkin sortin humoristiseksi sarkasmiksi mutta toisin kävi. Kaks Plussan oma nettisaitti ja moni muukin saitti, ja päätoimittajan sähköposti tukkeutuivat meidän monik...

Tänään on kotoiltu koko rahalla ja vähän päälle. Edes suihkuun en ole ehtinyt. Sen verran ollaan kodista poistuttu et käveltiin kauppaan. Pojat testas uudet kärrit ja M ajeli ihan itse pyörällä. Mukavilta ne rattaat vaikutti istuskella ja kevyet oli työntääkin. Rakkaudella tuunatut $75 käytettyinä. Kaunista ja aurinkoista ja aika lämmintäkin – melkein kymmenen astetta – vuorilla uutta lunta. Ostosten määrä rajoitettu kuljetustilan rajallisuudella... ostettiin siis vaan tärkeimmät, kuten olutta – ei ollut joo tärkeintä, mutta ostettiin kuitenkin – ja tarpeet illan meksikolaista varten ja mandariineja ja M:lle namit huomista leffailtaa varten.  Mä saan kuulemma valkata leffan. Kansainvälisiä makuja Kotoillessa tuli pakattua myös lasten lahjat. Niitä on taas ihan liikaa... sama ongelmahan se taitaa olla useimmilla perheillä. Aina päätetään et pysytään järjen rajoissa ja sit siitä vaan kummasti tulee lipsuttua. Annin kommentti laittoi pohtimaan sitä blogijuttu...

Eka oikea loma-aamu. Piti vielä liehua tänäänkin, mutta M on kipeenä ja jäätiin kotosalle. Juon kahvia ja selailen Kodin Kuvalehdestä joulureseptejä ja mietin vihdoinkin omalle perheelle leipomista, ja tekemisestä, ja asetun jouluun. Kinkku uuteen veteen, kauppalistaa... Aamiaiseksi höveli äiti keitti noille suklaapuuroa. Syötin sen Koiralle. Koira tykkäs kyllä. Taas kerran vannoin että saavat elää muropatukoilla ja eineksillä. Illalla käytiin kuitenkin siellä kasvitieteellisen puutarhan joulutapahtumassa ihailemassa tämän joulun valomerta... Tää on ollut jo vuosia meidän jouluperinne täällä ja vain kahdesti ollaan jätetty väliin. Silloin kun pojat oli vauvoja ja viime jouluna kun mä toivuin leikkauksesta. Näitten jouluvalojen esillepanoon tarvittiin 178 vapaaehtoistyöntekijää ja 8743 tuntia. Pelkästään tossa kuvassa olevassa joessa on 12,000 LED lamppua ja sen joen tekemiseen meni satoja tunteja. Tunnelma siellä pimeässä vaeltaessa on taianomainen. Kuva ei tee oikeutta, mutt...

Mikä siinä niin ärsyttää... Mä olen nyt pari päivää lukenut sitä blogia ja pohtinut tätä asiaa monesta näkövinkkelistä ja syvemmältäkin. Olen seissyt sen ”peilin” edessä ja miettinyt kertooko se oma tunnereaktio omasta keskeneräisyydestä, itsekeskeisyydestä, suvaitsemattomuudesta vai jostakin ihan muusta. Olen miettinyt miksi se ylittää mun ärsytyskynnyksen ja minkä takia se herättää mussa voimakkaita tunteita. Sehän on vaan blogi. Vain yhden ihmisen subjektiivinen kokemus ja mielipide. Miksi siis en pysty olemaan aikuinen ja ohittamaan. Ohitanhan niin monet muutkin asiat maailmassa sellaisella tietynlaisella suvereeniudella ”grace” armolla ja ajatuksella et voihan asioista noinkin ajatella. Toisaalta, jokainen meistä kai haluaa ajatella niitä omia valintojaan jotenkin järjellisinä ja toisen ihmisen negatiivinen kriittinen suhtautuminen herättelee pohtimaan omaa valintaansa ja miettimään voisiko asita olla toisinkin. Toisaalta onko sillä mitään väliä mitä muut on mieltä? Ei...

Se selviytyminen loppui sit ilta kasin jälkeen ja lopulta mä kävin väsyneen lapseni kanssa nukkumaan yhdeksältä... kädestä se päästi irti joskus aamuyöstä. Eilisen vastoinkäymiset vieri tälle päivälle ja se päivän leikkideitti oli... no, ei siihen ainakaan leikkiä liittynyt. M halusi olla yksin omassa huoneessaan, eikä sitä olis vähempää voinut kiinnostaa se toinen ja mitä ystävä haluais tehdä. Lopulta ne lähti ja nyt se leikkii yksin ylhäällä, on leikkinyt jo hyvän aikaa. M tarvii muutenkin aina sen ”kuittauksen” multa kaikkeen mitä on tekemässä tai tehnyt – ”Menen vessaan pissalle, laitan kengät jalkaan, syön juuston, leikin sillä tai tällä, luen kirjan, käyn sohvaan, menen ylös, tulen alas...  ja mun pitää sit vahvistaa: ”Joo, mene vaan, tee vaan, tuu vaan.” Tällaisina päivinä se tarve korostuu ja johtaa siihen että pissat on helposti housuissa ennen kuin kerkiää vessaan, koska pitää useampaan kertaan varmistaa, ja uudelleen varmistaa, ja vielä kerran varmistaa että mä...

M:n kehitystä voidaan mitata – monen muun asian lisäksi – kyvyllä sietää vastoinkäymisiä tai ennalta suunnittelemattomia tilanteita. Vielä vuosi sitten jos asiat ei menneet ihan suunnitelman tai oletusten mukaan kesti siitä aiheutunut ahdistus ja kiukku ja raivo ja yleinen raiteiltaanmeno koko päivän, mahdollisesti jopa useamman päivän. Edelleen näitä asioita saatetaan prosessoida pitkäänkin ja vielä kuukauden päästä saattaa puheeseen ilmestyä "se kerta silloin kun..." Mutta se varsinainen asiaan liittyvä paniikki hoituu useimmiten tunneissa, joskus minuuteissa, ei enää päivissä. Ennenhän tällaisen jälkeen päivä oli peruuttamattomasti pilalla. Tänään tätä asiaa tuli harjoiteltua ihan rehellisesti sanottua kohtuuttoman paljon ja useasti. Aamulla pakattiin neidille mukaan myslipatukka terapiaan. Valittiin huolella ruokakomeron varastoista ja laitettiin yhdessä kassiin odottamaan sos.taitojenryhmän evästaukoa.  Vaan patukka pahus olikin karannut M:n kassista L:n au...