Siirry pääsisältöön

juhlavalaistus


Eka oikea loma-aamu. Piti vielä liehua tänäänkin, mutta M on kipeenä ja jäätiin kotosalle. Juon kahvia ja selailen Kodin Kuvalehdestä joulureseptejä ja mietin vihdoinkin omalle perheelle leipomista, ja tekemisestä, ja asetun jouluun. Kinkku uuteen veteen, kauppalistaa...

Aamiaiseksi höveli äiti keitti noille suklaapuuroa. Syötin sen Koiralle. Koira tykkäs kyllä. Taas kerran vannoin että saavat elää muropatukoilla ja eineksillä.

Illalla käytiin kuitenkin siellä kasvitieteellisen puutarhan joulutapahtumassa ihailemassa tämän joulun valomerta... Tää on ollut jo vuosia meidän jouluperinne täällä ja vain kahdesti ollaan jätetty väliin. Silloin kun pojat oli vauvoja ja viime jouluna kun mä toivuin leikkauksesta. Näitten jouluvalojen esillepanoon tarvittiin 178 vapaaehtoistyöntekijää ja 8743 tuntia. Pelkästään tossa kuvassa olevassa joessa on 12,000 LED lamppua ja sen joen tekemiseen meni satoja tunteja. Tunnelma siellä pimeässä vaeltaessa on taianomainen. Kuva ei tee oikeutta, mutta ehkä siitä saa jonkinlaisen aavistuksen...







Tunnisteet:

Kommentit

  1. Melina21. joulukuuta 2012 klo 13.57

    Kiva kun tuolla voi jalkautua, meillä sellaisia jonka läpi ajetaan autolla. Mutta joululomalla haluan ajaa Washingtonin kasvitieteellisen puutarhaan, siellä on aina ihana junarata läpi tuhansien kukkien ja pienoismallien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa21. joulukuuta 2012 klo 21.43

      Joo, on täällä niitäkin joissa voi ajella mutta tää on hauska retki pimeässä puutarhassa.

      Poista
  2. Hanna21. joulukuuta 2012 klo 21.28

    Kyllapas teita lykasti! Kuvista paatellen olitte arboreettumin ainoat vieraat. Nain perjantai-iltana en uskaltanut toivoakaan moisesta. No, viime vuotisesta viisastuneena jatimme rattaat autoon ja kaksi pieninta reppuihin niin paasimme paremmin puikkelehtimaan vakijoukossa. Tama nayttely on todella nakemisen arvoinen ja taianomainen kokemus lapsille niinkuin aikuisillekin. Siskoni miehineen vaikuttui kovin. Mukavaa, leppoisaa joulunaikaa teille Muusa ja perhe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa21. joulukuuta 2012 klo 21.44

      Tää oli Hanna ihan harkittua. Mentiin eilen sen hillittömän sadepäivän päätteeksi ja oltiin paikalla just silloin kun avasivat. Oikeassa olet, se on aivan mahtava jouluelämys.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää