Siirry pääsisältöön

yksisuuntainen katu


Se selviytyminen loppui sit ilta kasin jälkeen ja lopulta mä kävin väsyneen lapseni kanssa nukkumaan yhdeksältä... kädestä se päästi irti joskus aamuyöstä.

Eilisen vastoinkäymiset vieri tälle päivälle ja se päivän leikkideitti oli... no, ei siihen ainakaan leikkiä liittynyt. M halusi olla yksin omassa huoneessaan, eikä sitä olis vähempää voinut kiinnostaa se toinen ja mitä ystävä haluais tehdä. Lopulta ne lähti ja nyt se leikkii yksin ylhäällä, on leikkinyt jo hyvän aikaa.

M tarvii muutenkin aina sen ”kuittauksen” multa kaikkeen mitä on tekemässä tai tehnyt – ”Menen vessaan pissalle, laitan kengät jalkaan, syön juuston, leikin sillä tai tällä, luen kirjan, käyn sohvaan, menen ylös, tulen alas...  ja mun pitää sit vahvistaa: ”Joo, mene vaan, tee vaan, tuu vaan.” Tällaisina päivinä se tarve korostuu ja johtaa siihen että pissat on helposti housuissa ennen kuin kerkiää vessaan, koska pitää useampaan kertaan varmistaa, ja uudelleen varmistaa, ja vielä kerran varmistaa että mä ihan varmasti tiedän että se on menossa vessaan.

Tänään se on myös tavallista enemmän takertunut omaan ilmaisuunsa ja jäänyt ikäänkuin paikoilleen toistamaan lausetta tai yksittäistä sanaa, uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Vähän kuin vinyylilevyt aikoinaan jumitti. ”Better, better, better, better, better, better, better, better...”

Uudet tukipohjalliset tuntuu kummalta – tietysti – ja niiden käyttöä nyt sit harjoitellaan. Jalka on kuitenkin paljon paremmassa asennossa ja toivottavasti niitten myötä jalkojen lihakset vahvistuu oikealla tavalla tukemaan jalan liikettä.

Mä mietin tänään autossa, kun se taas raivos ja huusi ja valitti... että M on vähän kuin yksisuuntainen katu. Viesti saadaan harjoittelemalla kulkemaan yhteen suuntaan ja se alkaa jo tunnistamaan esimerkiksi omia tunnetilojaan, mutta sen viestin kulkeutuminen toiseen suuntaan vaatii vielä paljon harjoittelua. Miltä toisesta tuntuu kun lyöt sitä? Miltä toisesta tuntuu kun revit jotakin sen kädestä tai tönit tai suljet sen oven nenän edestä... Kyllä se empatia kai aina välillä nostaa päätään, mutta pääsääntöisesti maailma pyörii sen ympärillä miltä M:sta itsestään tuntuu, mistä se on jäänyt paitsi, minkä se itse kokee epäoikeudenmukaiseksi tai vääräksi. Asiaa enemmän mietittyäni olen sitä mieltä että silloin taannoin kun itkin ei ollut kyse mun tunnetilasta vaan siitä, että se mun reaktio pelotti M:aa ja se piti saada loppumaan.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää