Siirry pääsisältöön

yksisuuntainen katu


Se selviytyminen loppui sit ilta kasin jälkeen ja lopulta mä kävin väsyneen lapseni kanssa nukkumaan yhdeksältä... kädestä se päästi irti joskus aamuyöstä.

Eilisen vastoinkäymiset vieri tälle päivälle ja se päivän leikkideitti oli... no, ei siihen ainakaan leikkiä liittynyt. M halusi olla yksin omassa huoneessaan, eikä sitä olis vähempää voinut kiinnostaa se toinen ja mitä ystävä haluais tehdä. Lopulta ne lähti ja nyt se leikkii yksin ylhäällä, on leikkinyt jo hyvän aikaa.

M tarvii muutenkin aina sen ”kuittauksen” multa kaikkeen mitä on tekemässä tai tehnyt – ”Menen vessaan pissalle, laitan kengät jalkaan, syön juuston, leikin sillä tai tällä, luen kirjan, käyn sohvaan, menen ylös, tulen alas...  ja mun pitää sit vahvistaa: ”Joo, mene vaan, tee vaan, tuu vaan.” Tällaisina päivinä se tarve korostuu ja johtaa siihen että pissat on helposti housuissa ennen kuin kerkiää vessaan, koska pitää useampaan kertaan varmistaa, ja uudelleen varmistaa, ja vielä kerran varmistaa että mä ihan varmasti tiedän että se on menossa vessaan.

Tänään se on myös tavallista enemmän takertunut omaan ilmaisuunsa ja jäänyt ikäänkuin paikoilleen toistamaan lausetta tai yksittäistä sanaa, uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Vähän kuin vinyylilevyt aikoinaan jumitti. ”Better, better, better, better, better, better, better, better...”

Uudet tukipohjalliset tuntuu kummalta – tietysti – ja niiden käyttöä nyt sit harjoitellaan. Jalka on kuitenkin paljon paremmassa asennossa ja toivottavasti niitten myötä jalkojen lihakset vahvistuu oikealla tavalla tukemaan jalan liikettä.

Mä mietin tänään autossa, kun se taas raivos ja huusi ja valitti... että M on vähän kuin yksisuuntainen katu. Viesti saadaan harjoittelemalla kulkemaan yhteen suuntaan ja se alkaa jo tunnistamaan esimerkiksi omia tunnetilojaan, mutta sen viestin kulkeutuminen toiseen suuntaan vaatii vielä paljon harjoittelua. Miltä toisesta tuntuu kun lyöt sitä? Miltä toisesta tuntuu kun revit jotakin sen kädestä tai tönit tai suljet sen oven nenän edestä... Kyllä se empatia kai aina välillä nostaa päätään, mutta pääsääntöisesti maailma pyörii sen ympärillä miltä M:sta itsestään tuntuu, mistä se on jäänyt paitsi, minkä se itse kokee epäoikeudenmukaiseksi tai vääräksi. Asiaa enemmän mietittyäni olen sitä mieltä että silloin taannoin kun itkin ei ollut kyse mun tunnetilasta vaan siitä, että se mun reaktio pelotti M:aa ja se piti saada loppumaan.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...