Siirry pääsisältöön

heinäkuun 1. 2014

Melkein unohdin aamulla... muistin vasta kun tarkastin M:n kesäkoulutehtäviä ja kirjoitin ekaan kirjaan päivämäärän... Heinäkuun eka oli tänä kesänä suorastaan hysteerisen lämmin. Ei ole mitenkään tavatonta että elohopea hipoo kolmeakymmentä, mutta se että lähestytään seuraavaa kymmenlukua on jo vähän harvinaisempaa...

aamulla lueskelin Veeran kuulumisia

 M teki hienomotoriikkaharjoituksiaan

pöydän toisella puolen K osallistui talkoisiin

O leikki Koiran kanssa

aamiaisen jämät

puistoeväät pakattuna



I need a wipe....!!!! Moooooooom, I need a wiiipe!



aamusuihku


kaikki valmiina





Mt Rainier - kotoisasti Reiska vaan


harjataanko teillä koskaan hiuksia parkkipaikalla? Siis yön jäljiltä...



M:n jäädessä sosiaalisten taitojen ryhmään me lähdettiin kauppaan ostamaan puistojuomia




kids clubista saa mukaan hedelmät


huomaa... 82F on +28C

siellä se Reiska taas on






isommassa autossa mahtuu hyvin vaihtamaan uikkarit päälle



päivän leiri... hyvin nopeasti ymmärsin että meidän kesätarvike repertuaarissa on vakava puute... meillä ei ole minkäänlaista aurinkovarjoa...

kyl mä tän saan...









aurinkovarjon metsästyksessä 


M haluaa mennä kiipeilemään, me käytiin selvittämässä onko se a) mahdollista ja b) paljonko se maksaa...
$60/tunti/1-4 henkeä... eiköhän me voida tehdä tää





matkalla lääkäriin


kaupungin paras perhevessa löytyy meidän omalta pikkuostarilta








lukutoukka










aurinkovarjoa testaamassa

hyvin pelittää, ja kustansi $35



tänään syödään ranskalaisia


...ja hampurilaisia





siellä ne perunat nyt porisee




ilmastointi myös alakertaan



20:30







pari erää Hiss-peliä M:n kanssa


vähät ne mitään nukkuu...



nyt ollaan jo lähellä nukkumattia

mä katson sängyssä tabletilta telkkaria

ilman täyttää Peace & Calm



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...