Siirry pääsisältöön

heinäkuun 1. 2014

Melkein unohdin aamulla... muistin vasta kun tarkastin M:n kesäkoulutehtäviä ja kirjoitin ekaan kirjaan päivämäärän... Heinäkuun eka oli tänä kesänä suorastaan hysteerisen lämmin. Ei ole mitenkään tavatonta että elohopea hipoo kolmeakymmentä, mutta se että lähestytään seuraavaa kymmenlukua on jo vähän harvinaisempaa...

aamulla lueskelin Veeran kuulumisia

 M teki hienomotoriikkaharjoituksiaan

pöydän toisella puolen K osallistui talkoisiin

O leikki Koiran kanssa

aamiaisen jämät

puistoeväät pakattuna



I need a wipe....!!!! Moooooooom, I need a wiiipe!



aamusuihku


kaikki valmiina





Mt Rainier - kotoisasti Reiska vaan


harjataanko teillä koskaan hiuksia parkkipaikalla? Siis yön jäljiltä...



M:n jäädessä sosiaalisten taitojen ryhmään me lähdettiin kauppaan ostamaan puistojuomia




kids clubista saa mukaan hedelmät


huomaa... 82F on +28C

siellä se Reiska taas on






isommassa autossa mahtuu hyvin vaihtamaan uikkarit päälle



päivän leiri... hyvin nopeasti ymmärsin että meidän kesätarvike repertuaarissa on vakava puute... meillä ei ole minkäänlaista aurinkovarjoa...

kyl mä tän saan...









aurinkovarjon metsästyksessä 


M haluaa mennä kiipeilemään, me käytiin selvittämässä onko se a) mahdollista ja b) paljonko se maksaa...
$60/tunti/1-4 henkeä... eiköhän me voida tehdä tää





matkalla lääkäriin


kaupungin paras perhevessa löytyy meidän omalta pikkuostarilta








lukutoukka










aurinkovarjoa testaamassa

hyvin pelittää, ja kustansi $35



tänään syödään ranskalaisia


...ja hampurilaisia





siellä ne perunat nyt porisee




ilmastointi myös alakertaan



20:30







pari erää Hiss-peliä M:n kanssa


vähät ne mitään nukkuu...



nyt ollaan jo lähellä nukkumattia

mä katson sängyssä tabletilta telkkaria

ilman täyttää Peace & Calm



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...