Siirry pääsisältöön

kouluvaatteita laumalle

UPS kantaa kotiin lapsille alesta tilattuja kouluvaatteita. Jannujen vaatteet on vähän vaiheessa, ne tilaan Gapistä kun kerkeen, M:n garderobi alkaa olemaan kunnossa. Meillä keskitytyään pääasiallisesti hyvälaatuisiin trikoovaatteisiin jo ihan senkin takia että valtaosa muista vaatteista tuntuu M:n mielestä kurjilta päällä ja ne jäävät roikkumaan kaappiin käyttämättöminä. Oon siis oppinut pitäytymään muutamassa hyväksi havaitussa merkissä.

mekot - Mini Boden

farkkulegginsit - Tucker + Tate
aivan loistava vaatemerkki sensorisen integraation häiriöstä kärsiville lapsille,
harvemmin löytää pehmeämpiä, joustavampia ja mukavempia vaatteita

puuvillainen villatakki - Mini Boden


mekko ja legginsit - Tea
ihanan pehmeitä trikoovaatteita

tunika ja reisitaskuhousut - Tea

trikoolegginsit - Tea, puuvillaneuloslegginsit - Mini Boden

pojille; froteehuppari ja vuorelliset puuvillahousut - Mini Boden

pojille; trikoohuppari ja farkut - Tucker + Tate

Kommentit

  1. Hauska nähdä sitten miltä nuo vaatteet näyttää M:n päällä, erityisesti tuota keltapohjaista kukkamekkoa odotan. Teidän pojilla on ilmeisesti ainakin vielä yhteinen vaatekaappi? Ostatko pojille vaatteita koskaan kahta samanlaista kerralla, vai aina vaan yhden?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työputken takia jäänyt vastailematta, sori! Laitan kuvia kun vaatteet otetaan käyttöön :) Pojilla on tosiaan yhteinen vaatekaappi. Muutamaa vaatetta löytyy niin että on sama vaate, mutta erivärisenä, toisaalta on mulla omassakin vaatekaapissa samasta paidasta kolme eri väriä ;) Vauvana ne oli aina samoissa, mutta eri värisissä, nykyään valkkaavat itse mitä päälleen mpanevat ja vaikka mä valkkaisin, valitsisin silti kummallekin selvästi erilaiset.

      Poista
    2. Ei hätää, ehdin vasta nyt lukemaankaan tätä! Mullakin on samasta paidasta eri värejä - ja on samojakin, kun on ollu kivoja paitoja. Jotkut ei tosiaan halua pukea kaksosiaan samanlaisiksi niin mietin että ostatkohan edes kahta samanlaista koskaan.

      Poista
  2. Tosi kivan näköisiä vaatteita ja varmaan mukavia päälläkin. :)

    T:Anskuli

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k