Siirry pääsisältöön

kaksi päivää preerialla

Ekat kaksi lomapäivää takana... suloinen sekoitus viiniä, vesipuistoja, iloa ja ahdistusenpoikasta. On kuuma, siis oikeesti KUUMA. Aamuyhdeksältä elohopea on jo iloisesti ohittanut kolmenkympin, ja puoleen päivään mennessä menee seuraavakin kymmenluku rikki.

Tänään siirrytään seuraavaan hotelliin.

Eilen illalla mun kainalossa nyyhkytti M. Se ei halua toiseen hotelliin, se haluaa olla täällä koska se tietää tän paikan ja tän huoneen. Se ei halua mennä muualle. Se ei halua, eikä sen jalatkaan halua. Jalat heiluu ja sätkii ja potkii. M:n jalat tekee niin silloin kun sillä on paha olla. Lopulta se nukahtaa. Aamulla se riehuu tolkuttomasti, se osaa itsekin sanoa että sitä ahdistaa. Aamiaishuoneessa sillä on kylmä. Sillä on kylmä ja sen aamiainen maistuu pahalle, oikeastaan sillä ei ole yhtään nälkä. Aamiaishuone on täynnä. Siellä on liikaa ihmisiä, eikä se ainakaan helpota tilannetta. Mä tiedän että päivän ajomatkasta tulee raskas. Mä tiedän että se haastaa riitaa poikien kanssa, riehuu ja valittaa. Sillä on kuuma ja kylmä, nälkä ja jano, pissahätä ja vatsakin kipeänä.

Kertaan mielessäni mitä me ollaan syöty, oliko M:n pihvi paistettu voissa? Oisko aamiaismakkaroissa sittenkin ollut maitojauhetta? Tai niissä muroissa? Vai onko se vaan tää matka? Muutos on vaikeeta, pienikin muutos on kohtuuttoman vaikeeta. Koulun loppumiseen sopeutumisessa vierähti kolmisen viikkoa, ja se sentään oli ennenkin eletty muutos. Tää on uutta, me ei olla koskaan oltu lomalla niin et oltais oltu useammassa hotellissa saman loman aikana. Uusi ja tuntematon ahdistaa, se ahdistaa silloinkin kun aikuisen silmissä muutos tuntuu pieneltä.

Ensimmäinen päivä


vuorten ylitse

silloin harvoin kun mä syön täällä, siitä kannattaa jo ottaa kuva... samalta se maistui kuin silloin kymmenen vuotta takaperinkin...


Tuulimyllyjä... ihanaa!!!! Tuulimyllyjä!






Lucky Luke ja laulava lanka


viinikoira Buddy

viininmaistelu täällä missä ne rypäleet kasvatetaan on vähän erilaista kuin meillä kotosalla




rypäletarkastus


tästä...

...tähän

Red Mountain




38C

splish splash



Toka päivä


aamutelkarit



Ice Harbor Locks and Dam - täällä pääsee katsomaan kalaportaita




M:n unelma oli saada omat bootsit... ne on nyt olleet kohta vuorokauden sillä jalassa. Lämpötilasta huolimatta


vahingossa löytynyt aarre maalaiskaupungissa

maidoton ja gluteeniton kuppikakku... ja listalla oli viisi erilaista!!!




maailman katolla, tai ainakin melkein



Ice Harbor Locks and Dam - Ice Harbor Brewing Co

Kommentit

  1. Mäkin muistan kuinka halusin sellaiset pinkit bootsit kun olin vaihtarina, harmi vaan en niitä ikinä ostanut. Sittemmin on kyllä Montanasta tullut hankittua Stetson.
    Mihin teidän matka jatkuu ja oletteko kauan reissun päällä?
    Täälläkin oli tänään KUUMA 108F. Huomenna sitten vilvoitellaan Alaskassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuden päivän reissu :) Walla Wallan kautta The Dallesiin Oregoniin ja lopulta otiin Mt St Helensin kautta :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...