Siirry pääsisältöön

kaapelikatkos ja vartalovoide

Eilen aamulla meillä herättiin siihen järkyttävään tilanteeseen että netti ei toiminut. Telkkari kellotti, buuttasin boksin. Telkkari kellotti edelleen, buuttasin modeemin - kahdesti. Kännykästä selviää että joku onnellinen on onnistunut katkomaan muutaman kaupungin alueelta kaapelin ja ettei kenelläkään ole aavistustakaan kauanko ongelman korjaaminen kestää. Sutjakasti L tosin viritti puhelimen kautta meille hotspotin, mutta henkisesti oltiin jo teknologiattomassa maailmassa.




Aamutelkkarin ja mun netissä luuhaamisen sijaan me rakennettiin legoilla ja lauman painellessa lopulta yläkertaan riehumaan mä ryhdyin tekemään "lotion bars" - siis sellaisia saippuapalan näköisiä vartalovoidesysteemejä.


vesihauteessa sulattelin noin desin kookosöljyä, desin mehiläisvahaa ja desin kaakaovoita

vuokina käytin ihan tavallisia silikonisia muffinsivuokia

tuoksuksi lisäsin bergamottiöljyä ja sitruunaöljyä

sulanut ja hajustettu massa kaadettiin vuokiin kovettumaan

vajaassa puolessa tunnissa vartalovoiteet näytti tältä

tunnin kohdalla uskalsin irroittaa ne muoteista

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi22. heinäkuuta 2014 klo 2.00

    Oho, mitä aineksia! Onko teillä noita vakiona kaapissa? Ei aavistustakaan mistä lähtisin edes etsimään noita Suomessa. Piti oiken googlettaa miten kaakaovoi eroaa kookosrasvasta. Käytätkö noita saippuana vai ihon rasvaamiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa22. heinäkuuta 2014 klo 9.26

      Musta nää toimii parhaiten käsien rasvailuun :) Ainekset löytyi ihan omasta kaapista kun keväällä tein opettajille lahjaksi huulirasvaa.

      Poista
  2. Anonyymi23. heinäkuuta 2014 klo 0.34

    Kiitos reseptistä! :) kookosrasvaa ja kaakaovoi löytyypi ihan pienimmistäkin kookaupoista, vinksvinks. ;) isoimmista ihan taatusti! Ainut vaikea on se mehiläisvahaa, se on nettitilausjuttu Suomessa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää