Siirry pääsisältöön

kaapelikatkos ja vartalovoide

Eilen aamulla meillä herättiin siihen järkyttävään tilanteeseen että netti ei toiminut. Telkkari kellotti, buuttasin boksin. Telkkari kellotti edelleen, buuttasin modeemin - kahdesti. Kännykästä selviää että joku onnellinen on onnistunut katkomaan muutaman kaupungin alueelta kaapelin ja ettei kenelläkään ole aavistustakaan kauanko ongelman korjaaminen kestää. Sutjakasti L tosin viritti puhelimen kautta meille hotspotin, mutta henkisesti oltiin jo teknologiattomassa maailmassa.




Aamutelkkarin ja mun netissä luuhaamisen sijaan me rakennettiin legoilla ja lauman painellessa lopulta yläkertaan riehumaan mä ryhdyin tekemään "lotion bars" - siis sellaisia saippuapalan näköisiä vartalovoidesysteemejä.


vesihauteessa sulattelin noin desin kookosöljyä, desin mehiläisvahaa ja desin kaakaovoita

vuokina käytin ihan tavallisia silikonisia muffinsivuokia

tuoksuksi lisäsin bergamottiöljyä ja sitruunaöljyä

sulanut ja hajustettu massa kaadettiin vuokiin kovettumaan

vajaassa puolessa tunnissa vartalovoiteet näytti tältä

tunnin kohdalla uskalsin irroittaa ne muoteista

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi22. heinäkuuta 2014 klo 2.00

    Oho, mitä aineksia! Onko teillä noita vakiona kaapissa? Ei aavistustakaan mistä lähtisin edes etsimään noita Suomessa. Piti oiken googlettaa miten kaakaovoi eroaa kookosrasvasta. Käytätkö noita saippuana vai ihon rasvaamiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa22. heinäkuuta 2014 klo 9.26

      Musta nää toimii parhaiten käsien rasvailuun :) Ainekset löytyi ihan omasta kaapista kun keväällä tein opettajille lahjaksi huulirasvaa.

      Poista
  2. Anonyymi23. heinäkuuta 2014 klo 0.34

    Kiitos reseptistä! :) kookosrasvaa ja kaakaovoi löytyypi ihan pienimmistäkin kookaupoista, vinksvinks. ;) isoimmista ihan taatusti! Ainut vaikea on se mehiläisvahaa, se on nettitilausjuttu Suomessa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k
Lähetä kommentti
Lue lisää