Siirry pääsisältöön

täällä myydään ihan mitä vaan

Kerran vuodessa on postilaatikkoon kolahtanut Costcon bonus, ja näin helmikuussa naamakirjakin täyttyy bonussetelikuvista. Joku saa muutaman satasen, toinen kuusikin sataa ja sit me monilapsiset perheet kerätään näitä jumboseteleitä. Yhtälailla jokainen odottaa sitä omaa seteliään. Näitä bonareita käytetään puutarhakalusteisiin, huonekaluostoksiin, autoihin, lomamatkoihin ja meidän tapauksessa – varmasti monen muunkin – ihan vaan ruokakaapin täyttämiseen. Listaa kerätään pitkään; kahvia, ruokaöljyä, roskapusseja, tiskiainetta, pesuainetta, yleispesuainetta, tiskikoneen huuhtelukirkastetta, muroja, luomujauhelihaa, luomukanaa...



Maanantaina se odotettu aarre sit viimein tuli, paksyu kirjekuori postilaatikossa. Listaa on kerätty pöydänkulmalla pitkään. Kaupassa aseena on kaksi jättiostoskärryä. Siinä vaiheessa kun koko kauppa oli kierretty alettiin olla tilanteessa jossa kolmannellekin kärrylle olis ollut käyttöä. Olis pitänyt ottaa kuva. Hyllyyn jäi vielä jauhosäkit ja riisisäkit.  Mukana niitten ostoslistan peruskamojen lisäksi tuli laatikollinen olutta, viisitoista pulloa viiniä, neljä juustoa, sisäfile, parmankinkkua, italialainen soppressata salami, tuoreita marjoja, lohta. Ostettiin me uus vaakakin, sellainen hieno joka juttelee suoraan puhelimen kanssa.



Costco ei kauniilla asetteluilla koreile. Sen sijaan laatuun on panostettu, samoin kuin isolle perheelle sopiviin pakkauskokoihin. Minimimäärä mantelimaitoa on 1.5 gallonaa, 5.7 litraa, pienin purkki mansikkahilloa  1.19kg, luomujauhelihapaketissa on vajaat kaksi kiloa luomulehmää. Costcosta saa mitä tahansa. Oikeesti mitä tahansa. Sieltä voi ostaa terveysvakuutuksen, lattiat, lomamatkan, silmälasit, kuulolaitteen, tekarit, ruokaa, juomaa, vaatteita, lääkkeitä, leluja, työkaluja, huonekaluja, liinavaatteita, veneen, auton... just name it. Lasten yöasut me ostetaan melkein poikkeuksesta täältä, sillä luomupuuvillaisen pyjaman voi kantaa kotiin kahdellatoista taalalla. Muuten vältän ostamasta täältä etenkin lastenvaatteita, se sama talvitakki tai housut kun on aika monella muullakin. Viime talvena pojilla oli Costcon toppaliivit, ja useampaan kertaan me saatiin koulusta kotiin väärä ulkovaate.

Kassalla loppusumman ollessa $1,223.59, oli kivaa ojentaa se shekki kassapojalle ja vähentää lopusummasta melkein yhdeksän sataa. Parkkipaikalla ohikulkija kysyi et kai meillä on paljon apua tän kaiken ruuan kanssa ja Fredde huikkas lavalta et ei niitä oo kuin kolme reilun metrinkorkuista, mutta ne syö paljon.

onneks on iso lava

Fredde tyhjensi auton lavan, laittoi pakastekamat pakkaseen ja kylmätavarat kylmään. Loput odotti mua keittiössä kun tulin kotiin viettämästä ravintolailtaa tyttöjen kanssa. Tulipahan syötyä kauniistiaseteltua, keskinkertaista ja totaalisen ylihintaista ruokaa hyvässä seurassa. 

viini oli kivaa saada pikkukarahvissa


tästä riitti useammallekin


Kotiin tultuani juttelin hyvän tovin M:n kanssa ja tänään aamulla jannujen ollessa koulussa mä tyhjentelin kaikki kuivatavarat ja lääkkeet keittiön tasoilta kaappeihin.

ennen


jälkeen



Kommentit

  1. Miksi ihmeessa meille ei ole mitaan shekkia tullut? Paljollako pitaa olla ostanut etta sellaisen saa? Nimim. Mulle kanssa isoja shekkeja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljolla. Me ollaan keskitetty kaikki - siis oikeesti KAIKKI - meidän ostokset yhdelle luotokortille ja vuoden ostoksilla kerätyillä bonuksilla tienaa viisihenkisessä perheessä tän.

      Poista
  2. Anonyymille tiedoksi, että se on ihan American Express luottokortti. Sitä kun vinguttaa koko vuoden jokapaikassa niin saa hyvän bonuksen. Costcon ja American Expressin yhteistyö päättyy ensi vuoden alussa, koska se ei ole ollut amexille taloudellisesti kannattavaa. Mutta eiköhän heille joku muu kumppani löydy.

    VastaaPoista
  3. Pitääkö koko bonussumma käyttää yhdellä ostoskerralla? Tuntuisi jotenkin käytännöllisemmältä, jos sen voisi jakaa usealle kerralle.
    Kepa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse käyttää kerralla. Meillä nyt on vaan tullut tavaksi ostaa koko summalla ja samalla latoa kärryyn vähintään puolen vuoden tiskiaineet, roskapussit, pyykinpesuaineet jne.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...