Siirry pääsisältöön

liimaa

Aamu on liimaa. M on nukkunut liian vähän, tai ehkä se vaan herätettiin väärään aikaan. Matka sängystä aamiaispöytään kestää pari kymmentä minuuttia. Kysyn missä se oli ja saan vastaukseksi et heräämässä. On jo kiire.

”Mitä syöt?”
- Mikä tää kirje on?
”Eiku, mitä syöt? Et kohta ehdi enää syödä...”
- Mutku mä haluun lukee tän ääneen kaikille. Missä Fredde on?
”Luetaan myöhemmin jos ehditään, nyt pitää syödä. Syötkö jogurttia?”
- Onks se terveellistä?
”On.”
- Mut onks siinä sokeria?
”On. Se on silti ihan hyvä ruoka sulle nyt aamulla.”
- Okei, jogurttia ja hilloleipää. Halusin et se jogurtti on terveellistä niin et voin syödä sen kanssa hilloleivän.
”Selvä. Syö nyt, teen sulle sen leivän”

Lopulta me ollaan valmiita ja kävellään kahdestaan koulubussille. Aamu on edelleen liimaa. Onneksi on keskiviikko eikä mun tai jannujen tartte mennä minnekään.

”Tuu jo, mihin sä taas jäät”
- Kävelet liian nopeesti. Mun isovarpaaseen sattuu.
”Kävelen ihan tavallisesti. Mikä sun isovarpaassa on vikana?”
- No siihen rupes just sattumaan.
”Kulta kun se bussi tulee ihan kohta”
- Joo, joo. Mut mä haluun katsoo tätä matoa. Joku on astunut sen päälle.
”Anna käsi. Kävellään yhdessä.”

Käytännössä vedän perässäni parin kymmenen kilon punnusta, jonka isovarpaasta on yllättäin tullut kivulias ja se haluaa pysähtyä tarkistamaan jokaisen neulasenkin.

”Miksi tää on tänään niin vaikeeta rakas?”
- No kun mä nukun vielä. Katso! (se pitää silmiään kiinni ja kävelee). Mun jaloissa on liimaa eikä niitä voi liikuttaa kun ne tarttuu kiinni kaikkeen.
”Aah. Meillä on kaikilla joskus sellaisia päiviä kun ei saa itseään hereille ollenkaan. Onko sulla tänään sellainen päivä?”
-On.

Tyrkkään sen bussiin ja kotiin kävellessäni ajattelen puolittaisen kauhun vallassa iltapäivää, ja edessä olevaa koitosta tehdä M:n tiedeprojekti valmiiksi huomista koulun tiedenäyttelyä varten. Mä tiedän että kaikista hyvistä aikomuksistaan huolimatta M:aa tulee kiinnostamaan sen julisteen tekeminen ehkä noin kolme minuuttia ja sen jälkeen se on pakkopullaa.


Auttaiskohan jos vaikka leipois pullaa, tai tekis pannarin välipalaks. Tai vaikka runskin torttuja. Jotakin kivaa. Tekee mieli korvapuustia. Isoa ja mehevää korvapuustia. 

Koiran päivä näyttää etenevän oikein hyvin

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää