Siirry pääsisältöön

liimaa

Aamu on liimaa. M on nukkunut liian vähän, tai ehkä se vaan herätettiin väärään aikaan. Matka sängystä aamiaispöytään kestää pari kymmentä minuuttia. Kysyn missä se oli ja saan vastaukseksi et heräämässä. On jo kiire.

”Mitä syöt?”
- Mikä tää kirje on?
”Eiku, mitä syöt? Et kohta ehdi enää syödä...”
- Mutku mä haluun lukee tän ääneen kaikille. Missä Fredde on?
”Luetaan myöhemmin jos ehditään, nyt pitää syödä. Syötkö jogurttia?”
- Onks se terveellistä?
”On.”
- Mut onks siinä sokeria?
”On. Se on silti ihan hyvä ruoka sulle nyt aamulla.”
- Okei, jogurttia ja hilloleipää. Halusin et se jogurtti on terveellistä niin et voin syödä sen kanssa hilloleivän.
”Selvä. Syö nyt, teen sulle sen leivän”

Lopulta me ollaan valmiita ja kävellään kahdestaan koulubussille. Aamu on edelleen liimaa. Onneksi on keskiviikko eikä mun tai jannujen tartte mennä minnekään.

”Tuu jo, mihin sä taas jäät”
- Kävelet liian nopeesti. Mun isovarpaaseen sattuu.
”Kävelen ihan tavallisesti. Mikä sun isovarpaassa on vikana?”
- No siihen rupes just sattumaan.
”Kulta kun se bussi tulee ihan kohta”
- Joo, joo. Mut mä haluun katsoo tätä matoa. Joku on astunut sen päälle.
”Anna käsi. Kävellään yhdessä.”

Käytännössä vedän perässäni parin kymmenen kilon punnusta, jonka isovarpaasta on yllättäin tullut kivulias ja se haluaa pysähtyä tarkistamaan jokaisen neulasenkin.

”Miksi tää on tänään niin vaikeeta rakas?”
- No kun mä nukun vielä. Katso! (se pitää silmiään kiinni ja kävelee). Mun jaloissa on liimaa eikä niitä voi liikuttaa kun ne tarttuu kiinni kaikkeen.
”Aah. Meillä on kaikilla joskus sellaisia päiviä kun ei saa itseään hereille ollenkaan. Onko sulla tänään sellainen päivä?”
-On.

Tyrkkään sen bussiin ja kotiin kävellessäni ajattelen puolittaisen kauhun vallassa iltapäivää, ja edessä olevaa koitosta tehdä M:n tiedeprojekti valmiiksi huomista koulun tiedenäyttelyä varten. Mä tiedän että kaikista hyvistä aikomuksistaan huolimatta M:aa tulee kiinnostamaan sen julisteen tekeminen ehkä noin kolme minuuttia ja sen jälkeen se on pakkopullaa.


Auttaiskohan jos vaikka leipois pullaa, tai tekis pannarin välipalaks. Tai vaikka runskin torttuja. Jotakin kivaa. Tekee mieli korvapuustia. Isoa ja mehevää korvapuustia. 

Koiran päivä näyttää etenevän oikein hyvin

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää