Siirry pääsisältöön

liimaa

Aamu on liimaa. M on nukkunut liian vähän, tai ehkä se vaan herätettiin väärään aikaan. Matka sängystä aamiaispöytään kestää pari kymmentä minuuttia. Kysyn missä se oli ja saan vastaukseksi et heräämässä. On jo kiire.

”Mitä syöt?”
- Mikä tää kirje on?
”Eiku, mitä syöt? Et kohta ehdi enää syödä...”
- Mutku mä haluun lukee tän ääneen kaikille. Missä Fredde on?
”Luetaan myöhemmin jos ehditään, nyt pitää syödä. Syötkö jogurttia?”
- Onks se terveellistä?
”On.”
- Mut onks siinä sokeria?
”On. Se on silti ihan hyvä ruoka sulle nyt aamulla.”
- Okei, jogurttia ja hilloleipää. Halusin et se jogurtti on terveellistä niin et voin syödä sen kanssa hilloleivän.
”Selvä. Syö nyt, teen sulle sen leivän”

Lopulta me ollaan valmiita ja kävellään kahdestaan koulubussille. Aamu on edelleen liimaa. Onneksi on keskiviikko eikä mun tai jannujen tartte mennä minnekään.

”Tuu jo, mihin sä taas jäät”
- Kävelet liian nopeesti. Mun isovarpaaseen sattuu.
”Kävelen ihan tavallisesti. Mikä sun isovarpaassa on vikana?”
- No siihen rupes just sattumaan.
”Kulta kun se bussi tulee ihan kohta”
- Joo, joo. Mut mä haluun katsoo tätä matoa. Joku on astunut sen päälle.
”Anna käsi. Kävellään yhdessä.”

Käytännössä vedän perässäni parin kymmenen kilon punnusta, jonka isovarpaasta on yllättäin tullut kivulias ja se haluaa pysähtyä tarkistamaan jokaisen neulasenkin.

”Miksi tää on tänään niin vaikeeta rakas?”
- No kun mä nukun vielä. Katso! (se pitää silmiään kiinni ja kävelee). Mun jaloissa on liimaa eikä niitä voi liikuttaa kun ne tarttuu kiinni kaikkeen.
”Aah. Meillä on kaikilla joskus sellaisia päiviä kun ei saa itseään hereille ollenkaan. Onko sulla tänään sellainen päivä?”
-On.

Tyrkkään sen bussiin ja kotiin kävellessäni ajattelen puolittaisen kauhun vallassa iltapäivää, ja edessä olevaa koitosta tehdä M:n tiedeprojekti valmiiksi huomista koulun tiedenäyttelyä varten. Mä tiedän että kaikista hyvistä aikomuksistaan huolimatta M:aa tulee kiinnostamaan sen julisteen tekeminen ehkä noin kolme minuuttia ja sen jälkeen se on pakkopullaa.


Auttaiskohan jos vaikka leipois pullaa, tai tekis pannarin välipalaks. Tai vaikka runskin torttuja. Jotakin kivaa. Tekee mieli korvapuustia. Isoa ja mehevää korvapuustia. 

Koiran päivä näyttää etenevän oikein hyvin

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää