Siirry pääsisältöön

torstait on toivoa täynnä

Torstaiaamuna me ajetaan O:n kanssa M bussipysäkin sijasta kouluun. M:n käsienpesuprojekti pitää laittaa esille päivän ja tulevan illan näyttelyä varten. Koulussa on täys hälinä päällä lasten kantaessa projektejaan ja koulusihteerin valmistautessa iltapäivän kouluunilmoittautumisrumbaan.

Aamupäivä menee taistellessa järjestelmän kanssa. Itse taistelu alkoi viikko takaperin, mut nyt ollaan loppusuoralla. Vakuutusyhtiö yrittää kieltäytyä korvaamasta lääkettä, vedoten siihen ettei olla kokeiltu edullisempia vaihtoehtoja. Me taas ei haluta vaihtaa hyväksi havaittua toimivaa lääkitystä ja ryhtyä lääkekokeiluihin. Tää nyt on kuitenkin meille hyväksi havaittu, toimiva lääke joka kuuluu vielä uudensukupolven lääkkeisiin. Loppusuoralla mulla on puhelimessa vakuutusyhtiö, lääkärillä samaisen vakuutusyhtiön toinen tyyppi ja me ollaan lääkärin kanssa keskenämme vielä chatissä. Iltapäivällä tulee myöntävä päätös sekä M:n että K:n lääkkeelle. Viimekädessä olisin ostanut K:n lääkkeen ilman vakuutusta ja kärsinyt siitä pullosta sen vaaditut $244. Kiitos ja kunnia kuuluu lasten psykiatrille, joka viitsi käyttää aamunsa tähän.



Iltapäivällä mä seison jonossa ilmoittamassa jannuja kouluun. Samalla juttelen Reksin kanssa, Erityisopekin pysähtyy vaihtamaan kuulumisia, ja toivottamaan K:n tervetulleeksi. Koulusihteeri nauraa kun olen unohtanut lasten syntymätodistukset. Lupaan tuoda ne illalla samalla kun me tullaan tiedenäyttelyyn. Tuntuu hyvältä olla tuttujen ihmisten kanssa. Kaksi vuotta sitten kun seisoin samassa jonossa tuntui erilaiselta, pelotti. Mietin miten M pärjää ja miten uusi koulu ottaa meidät vastaan. Tänään ei pelota, lähinnä jännittää saako ne kokopäiväpaikan vai ei.






Kotimatkalla me kurvataan hakemassa apteekista ne lääkkeet joiden edestä taisteltiin. Apteekkari on vastassa autoluukulla, tuntee mut ja hakee lasten lääkkeet. Se kyselee kuulumisia ja mitä me ollaan tykätty tästä lääkkeestä. Kysyy joko pojat aloittaa koulun ja vastaan et ollaan just tulossa ilmoittautumasta kouluun. Tuttujen ihmisten kanssa on mukavaa asioida. Hetkeä myöhemmin me käydään sama keskustelu kotikaupan kassan kanssa.

Illalla on tiedenäyttely. Vekottimia ja vempaimia. Joku on tutkinut kukkien värjäämistä, toinen rakentanut tuulimyllyn, kolmas on tehnyt hammasharjasta robotin ja neljännellä on taulukko avocadojen kypsymisestä. Kalankasvattamo on esittelemässä lohen sisäelimiä ja joku on tuonut mukanaan jättimäisen robotin joka heittää isoa pehmeää palloa. Seitsemältä jaetaan palkinnot. M purskahtaa itkuun kun ei voita. Me puhutaan siitä, miten projekteja ei ole jaettu ikäryhmittäin ja siksi voittajat on neljäs tai viidesluokkalaisia. M on sitä mieltä et se on epäreilua. Olen samaa mieltä. 



magneettista limaa




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää