Siirry pääsisältöön

ihan metsässä

mielenosoitus jälkiruuan puolesta

K:lla on keskimäärin aina huono päivä silloin kun me ollaan illalla menossa kylään. Se on tuskin sattumaa, vaan enneminkin esimerkki siitä miten vaikeeta sen on käsitellä odottamisen jännitystä ja iloakin. K:n maailma on parhaimmi8llaan sellaisena tasapaksuna. Niinpä sillä oli eilen pitkä päivä ja niin oli meillä muillakin. Kolmen aikaan iltapäivällä keskustelunaiheena oli pitääkö jannulle hankkia lastenvahti meidän muitten lähtiessä kyläilemään. Odotan puolittaisen kauhun vallassa joulua ja sen mukanaan tuomia hetkiä K:n kanssa. Saattaa olla että meillä laskee muutkin kun lapset minuutteja ja tunteja jouluaamuun.

Perjantaina löysin M:n vaeltamassa koulunpihalla yksikseen. Ruokavälitunti on pitkä – puolituntia – vallettavaksi yksin sateessa. Kaukaa katsottuna se näytti surkealta tihkusateessa ilman takkia. Kaappasin sen kainaloon, kysyin missä sen sadetakki on ja me juteltiin. Kysyin siltä onko se aina yksin välitunnilla, ja se vastas että vain silloin kun sataa. Muuten se on renkailla tai tangoilla. Kysyin onko se yksinäinen ja sain vastaukseksi pontevan ein. Silti poimin mukaani huolen.




Lauantaiaamuna me lähdettiin yhdessä Martan kanssa metsälenkille ja siellä, hurrikaani Ohon piiskatessa sadettaan meidän niskaan otin asian puheeksi uudemman kerran.Metsässä ja metsänpoluilla on hyvä jutella. Mä aina juttelin metsälenkillä kummitätini kanssa. Ne oli tärkeitä retkiä. Kerroin sille omista kouluvuosistani, siitä miten mua kiusattiin koulussa ja miten olin ihan oikeasti yksinäinen. Sanoin että mua huolestuttaa että se on yksin. Lähinnä siksi että pieni yksinäinen tyttö on helppo uhri kiusaajalle. M vastas et se tietää kyllä, ja ettei se oikeasti ole yksin. Se sanoi että ne usein leikkii ryhmässä; Elizabeth, Brianna, Lara, Olivia ja se. Senkin se sanoi että kiusaajat on sateella katoksessa ja siksi se voi nautiskella yksinolemisesta sadesäällä.

hurrikaani Oho pyyhkäisi meidän ylitse eilen

Täällä koulukiusaamista ei katsota kevyellä kädellä. Kukaan ei sano että pojat on poikia tai että sellaista elämä on. Kiusaamiseen puututaan ja siitä puhutaan, eikä kiusaaminen ole koskaan kiusatun syy. Silti maailma on raadollinen ja lapset julmia toisiaan kohtaan, osin siksi että ne on lapsia ja rehellisesti sanottuna aika urpoja. Meidän aikuisten tehtävä on opettaa lapsille pehmeyttä, armollisuutta ja lempeyttä. Meidän aikuisten tehtävä on opettaa lapsille erilaisuudensietokykyä ja sitä että pienemmistä ja heikommista huolehditaan. O:ssa näen potentiaalisen koulukiusaajan. Meillä on nollatoleranssi kiusaamiselle kotona. Valitettavasti näin ei ole kaikissa perheissä. Valitettavasti on niitäkin perheitä joissa toisen alaspainaminen ja poikien testosteronitäytteinen rinnanröyhistely on merkkejä vahvuudesta.



väsynyt Martta nukkuu ruokakomeron lattialla lenkin jälkeen



Tänään me tehtiin sama lenkki uudestaan. Aurinko paistoi ja me bongailtiin peuran ja karhun jalanjälkiä. Martta oppi hyppäämään puunrungon ylitse ja mun lenkkikavereilla oli mukanaan ninjasapelit. Halloweeninä meillä on kolme ninjaa. 

mun kolme ninjaa

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anna R11. lokakuuta 2015 klo 20.15

    Musta on tärkeää, että lapsille puhutaan kiusaamisesta jo siinä vaiheessa kun ne on pieniä ja alkavat kanssakäymisen muiden lasten kanssa. Muita lapsia ei saa kiusata, eikä saa antaa kenenkään kiusata itseään. Rankkaa olla pienten lasten äiti ja miettiä, että kuinka he pärjäävät ja saavat luotua ystävyyssuhteita.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää