Siirry pääsisältöön

kunpa meillä olisi vastauksia

Kuva CNN

Oregonin eiliset tapahtumat ovat yksiselitteisesti kamalia, niin kamalia ettei sitä oikeastaan voi edes ymmärtää. Yhtä kamalaa oli viimevuotinen oman silloisen työpaikan lähistössä olleessa high schoolissa tapahtunut intiaaniheimon välienselvittely, kuin jokainen joukkosurma sitä aiemmin ja niitten välissä.

On ihan ehdottoman väärin että maamme kouluissa koululaiset harjoittelevat lukkaan piiloutumista, ihan vaan kaiken varalta. Onneksi opettaja kuitenkin esittää asian niin ettei lapset edes tajua miksi sitä tehdään. Mutta että niin tehdään, siinä on jotakin pohjattoman surullista. Oikeastaan jos sitä pysähtyy pohtimaan yhtään sen enemmän se tekee pahoinvoivaksi.

On sairasta että viedessään lapset elokuviin sitä pysähtyy – edes sekunin kymmenykseksi – miettimään turvallisuutta. Että sellainen asia edes käväisee mielessä, kuin että onko elokuvateatterissa varmasti turvallista. Ennen teatterisaliin menoa kaikki laukut ”tarkastetaan”. Tosiasiassa minunkin laukussani olisi voinut olla useampikin ase kenenkään huomaamatta.

En siis puolustele tapahtunutta. En yritä vähätellä sitä vaan suren jokaisen kanssa jota tapahtumat koskettavat, ja nehän koskettavat. Ne koskettavat meitä jokaista. Pelon siemen on taas hetkeksi istutettu ja harvemmin yksi seuraa ilman toista ja kolmatta. Tämänkaltaiset tapahtumat tuntuvat kulkevan ryppäissä. Ja se että näin ylipäätään tapahtuu. Kerta toisensa jälkeen, uudestaan ja uudestaan...

Olen ehdottomasti sitä mieltä että jos aselakien tiukentaminen tarkoittaa sitä että jokaisen aseenostajan tausta tarkistetaan, näin tulee tehdä. Olen myös sitä mieltä että aseenostoluvan ja aseen osatamisen välillä pitäisi olla karenssi. Aseenomistajalla pitäisi olla myös velvoite säilyttää aseensa asianmukaisesti, ei pöytälaatikossa tai auton istuimen alla. Omassa osavaltiossani näin onkin. En kuitenkaan usko että syyllinen löytyy aseesta itsestää. Siis yhtään sen enempää kuin kolarin tai rattijuopumuksen syy autosta.

Valtaosa aseenomistajista on vastuullisa ihmisiä jotka harrastavat ammuntaa, keräilyä tai metsästystä. Valtaosa urheiluautoilla ajavista ajaa liikennesääntöjen mukaisesti ja valtaosa kaikista autoilijoista jättää yhdistämättä humalatilan ja autolla-ajamisen. Ja sitten on ne poikkeukset. Poistuvatko poikkeukset poistamalla aseet kun hyvin tiedetään että tässäkin maassa aseen ostaminen ilman lupaa ei vaadi kovin suurta kekseliäisyyttä. Vähentäisikö yksityishenkilön aseenomistusoikeuden poistaminen laittomien aseitten määrää? Ehkä. En tiedä. Mahdollisesti. Tai sitten ei.

Mikä sitten auttaisi, jos mikään. Obama haluaa poistaa aseet. Minä haluan että tässä maassa jokaisella niitä tarvitsevalla olisi mahdollisuus mielenterveyspalveluihin. Minä haluaisin että mielenterveyspalveluita ja niistä olevia lakeja uudistettaisiin, muun muassa niin että ihmisen ottaminen tahdonvastaiseen hoitoon helpottuisi. Tällä hetkellä kenenkään hoitaminen vastoin tämän tahtoa on vähintäänkin hankalaa.

Ihminen joka ottaa käteensä aseen ja ampuu koulutoverinsa, opiskelukaverinsa, elokuvateatterillisen ihmisiä tarvitsee apua. Sellainen ihminen on sairas. Sellainen ihminen on niin sairas ettei sellaisen ihmisen mieltä ole mahdollista oikeastaan edes ymmärtää. Sitä jossakin syvällä mielessä rakennettua oikeutusta teolle, syytä ja perusteita. Niissä ei ole mitään järkeä, ne ovat järjenvastaisia.

Minä haluan uskoa että kattava mielenterveystyö lakiuudistuksin auttaisi tilanteeseen enemmän kuin aseen poistaminen tavalliselta ihmiseltä. Ei ase yksinään ole vaarallinen. Ase on vaarallinen väärän ihmisen kädessä, oli se ihminen sitten lapsi tai mielenterveyspotilas.


Meidän tarvitsee rakentaa tästä maailmasta parempi. Meidän täytyy rakentaa tästä maailmasta turvallisempi. Siviiliaseiden poistaminen ja näennäiset laukkutarkastukset ovat kosmetiikkaa niin kauan kuin kukaan ei hoida mielenterveyspotilaita. Aseiden poistaminen vaan on huomattavan paljon halvempaa ja ehkä helpompaakin.

Obama tekee tilanteesta politiikkaa. Valtaosa kummankin puolueen politiikoista on sitä mieltä että asiasta tulee keskustella, mutta antaa ensin ihmisille tilaa surra. Poliitinen näkemys tuntuu olevan että Obaman tavoite on lähinnä käyttää tilanne hyväkseen nostaakseen omaa imagoaan, joka ei maan sisällä olo kovin suuressa huudossa. 








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...