Keskiviikkoaamuna
havahdun tutusti heti viiden jälkeen. Vilkaisen Marttaa ja se istuu jo
odottavan näköisenä kennelissään, katseessaan kysymys – joko mennään? Ei vielä.
Tänään nukutaan vielä vähän, tänään on loma.
Seitsemältä istun
kuistilla solmissa lenkkareitten nauhoja, aurinko paistaa ja aamussa on
jäljellä vielä hitunen yön kirpeyttä. Jalkapallokentän nurmikko on kasteesta
märkä ja Martta ajaa matoja noukkivat linnut lentoon meidän ylittäessä
nurmikenttää. Metsässä karhunvatukoiden oksat nuokkuvat marjoista painavina, me
syödään Martan kanssa päivän ensimmäinen aamiainen. Kaukaisuudessa huutaa
kojootti ja jossakin lähempänä kuulen palokärjen etsivän omaa aamiaistaan.
Paluumatkalla
vastaan tulee se laulava ja jumppaava kiinalainen setä, me vaihdetaan joka
aamuiset tervehdyksemme; ni hao – good morning, koiranainen ja jumppaava mies.
Tuntia myöhemmin
olen ruokakaupassa yöpaitaisen lapsen kanssa. Me valkataan aamiaiseksi
viinereitä, tuorepuristettua appelsiinimehua, vaahterasiirappijogurttia,
savulohipasteijaa ja tuoretta leipää. Kassa toivottelee huomenia ja kysyy miten
päivä on lähtenyt käyntiin; ”Kiitos hyvin, ensimmäinen lomapäivä...”
Martta jää samalla
reissulla eläinlääkäriaseman kennelosastolle hoitoon, tänään me pakataan auto
ja suunnataan nokka kohti Kanadaa.
Kommentit
Lähetä kommentti