Siirry pääsisältöön

henkilökohtainenpäivä

Lienee aika selvää että meidän elämä vaihtelee kreisin ja kaoottisen välimaastossa. Mulla työnantaja joustaa, kun on lasten lääkäreitä, leikkauksia, kipsejä, koiran sairastumisia ja muita. Niin joustaa myös Fredden maailma. ”Mä en nyt tänään pääse...”, on meidän kummankin työyhteisöissä tuttu lause. Viimeisten kuukausien aikana on venytty ja paukuttu kaikilla tahoilla.

Kun mä lähden aikaisin tai en tule, on syynä keskimäärin lapsi tai koira. Mulla ei ole omaa aikaa. En ole ehtinyt hammaslääkäriin vuoteen. Muutamaakin lääkäriä olen siirtänyt sen seitsemään kertaan ja siirrän varmaan taas uudestaan. Onneksi omalääkäri on sentään viereisellä klinikalla ja mä voi puhua lääkärini kanssa lounaan äärellä. Monien äitien tapaan, minä olen tärkeysjärjestyksessä viimeinen – aina. Ei pitäis ei, mutta käytännössä mikään muu ei vaan ole mahdollista.

Keskiviikkona tokaisin Freddelle että mä oon puhki. Että koko kesä on joo järjestyksessä, on puolikasta päivää ja sitä ja tätä, mutta meillä ei ole yhtään lomaa. Mun vähäiset lomat kun on jo valjastettu koulunalkuun. Fredde sanoo et pidetään lomaa, lähdetään johonkin muutamaksi päiväksi. Innostun.

Aamulla me pidetään Fredden kanssa puhelinpalaveria. Mä istun omien kalentereitteni kanssa ja se omansa. Ehdotan elokuun tokaa viikkoa, Fredde sanoo ettei se voi lähteä. Se ehdottaa elokuun ekaa viikkoa ja mä sanon et meillä on neljä lääkäriä paikalla ja koordinaattori lomalla – en voi olla poissa. Me selataan ja plärätään ja ehdotetaan. Lopulta löytyy kolme päivää, jotka käy kummallekin, meillä ei ole lääkäreitä klinikalla ja Freddenkin kalenterin pystyy järjestelemään. Huikkaan piällysmiehelle että haluun jutella kun sillä on aikaa.


Iltapäivällä mä istun sen huoneessa. Me puhutaan ensin sen lomasta, se on lentämässä perjantaiaamuna ennen päivänkoittoa kotiin Floridaan. Mä avaan keskustelun ja sanon et me mietittiin et pitäis varmaan olla vähän perhelomaa... Se vastaa et hän itseasiassa mietti ihan samaa, siis sitä ettei mulla ole yhtään lomaa perheen kanssa. Asia on selvä alle minuutissa. Sit sanon et mulla on toinenkin asia... että mä oon puhki... Se näyttää säikähtäneeltä sen sadasosasekunnin mikä menee siihen että saan jatkettua että en duuniin, vaan kaikkeen muuhun. Ja mä jatkan ettei meillä perjantaina ole yhtään lääkäriä talossa... ja Kylie sanoo et mahtava idea, pidä vapaapäivä ja tee jotakin kivaa. Näille päiville on on kaksi nimeä; "mental health day" tai vaihtoehtoisesti "personal day". Niitten ottaminen aina silloin tällöin on monessa työpaikassa suorastaan kannustettavaa, kukapa ei välillä tarvitsis vapaapäivää. Mies töissä, lapset leirillä. Vain minä ja Martta. 

aamiaista 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...