Siirry pääsisältöön

henkilökohtainenpäivä

Lienee aika selvää että meidän elämä vaihtelee kreisin ja kaoottisen välimaastossa. Mulla työnantaja joustaa, kun on lasten lääkäreitä, leikkauksia, kipsejä, koiran sairastumisia ja muita. Niin joustaa myös Fredden maailma. ”Mä en nyt tänään pääse...”, on meidän kummankin työyhteisöissä tuttu lause. Viimeisten kuukausien aikana on venytty ja paukuttu kaikilla tahoilla.

Kun mä lähden aikaisin tai en tule, on syynä keskimäärin lapsi tai koira. Mulla ei ole omaa aikaa. En ole ehtinyt hammaslääkäriin vuoteen. Muutamaakin lääkäriä olen siirtänyt sen seitsemään kertaan ja siirrän varmaan taas uudestaan. Onneksi omalääkäri on sentään viereisellä klinikalla ja mä voi puhua lääkärini kanssa lounaan äärellä. Monien äitien tapaan, minä olen tärkeysjärjestyksessä viimeinen – aina. Ei pitäis ei, mutta käytännössä mikään muu ei vaan ole mahdollista.

Keskiviikkona tokaisin Freddelle että mä oon puhki. Että koko kesä on joo järjestyksessä, on puolikasta päivää ja sitä ja tätä, mutta meillä ei ole yhtään lomaa. Mun vähäiset lomat kun on jo valjastettu koulunalkuun. Fredde sanoo et pidetään lomaa, lähdetään johonkin muutamaksi päiväksi. Innostun.

Aamulla me pidetään Fredden kanssa puhelinpalaveria. Mä istun omien kalentereitteni kanssa ja se omansa. Ehdotan elokuun tokaa viikkoa, Fredde sanoo ettei se voi lähteä. Se ehdottaa elokuun ekaa viikkoa ja mä sanon et meillä on neljä lääkäriä paikalla ja koordinaattori lomalla – en voi olla poissa. Me selataan ja plärätään ja ehdotetaan. Lopulta löytyy kolme päivää, jotka käy kummallekin, meillä ei ole lääkäreitä klinikalla ja Freddenkin kalenterin pystyy järjestelemään. Huikkaan piällysmiehelle että haluun jutella kun sillä on aikaa.


Iltapäivällä mä istun sen huoneessa. Me puhutaan ensin sen lomasta, se on lentämässä perjantaiaamuna ennen päivänkoittoa kotiin Floridaan. Mä avaan keskustelun ja sanon et me mietittiin et pitäis varmaan olla vähän perhelomaa... Se vastaa et hän itseasiassa mietti ihan samaa, siis sitä ettei mulla ole yhtään lomaa perheen kanssa. Asia on selvä alle minuutissa. Sit sanon et mulla on toinenkin asia... että mä oon puhki... Se näyttää säikähtäneeltä sen sadasosasekunnin mikä menee siihen että saan jatkettua että en duuniin, vaan kaikkeen muuhun. Ja mä jatkan ettei meillä perjantaina ole yhtään lääkäriä talossa... ja Kylie sanoo et mahtava idea, pidä vapaapäivä ja tee jotakin kivaa. Näille päiville on on kaksi nimeä; "mental health day" tai vaihtoehtoisesti "personal day". Niitten ottaminen aina silloin tällöin on monessa työpaikassa suorastaan kannustettavaa, kukapa ei välillä tarvitsis vapaapäivää. Mies töissä, lapset leirillä. Vain minä ja Martta. 

aamiaista 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää