pitäiskö muuttaa maalle?

Viimeinen rivi - meillä ei ole osavaltiontuloveroa lainkaan. 

Tää on nyt tällainen totaalinen kermaperse valitus. Kumpikin meistä tiedostaa että on etuoikeutettua, kun on varaa valittaa siitä että asiat on niin perhanan hyvin. Liian hyvin. Että liian moni antaisi ainakin vasemman kätensä, jos ei jopa oikeaa saadakseen kasvattaa lapsensa juuri tässä ympäristössä ja silti me kitistään ja rutistaan.

Tässä listassa me ollaan viidentenä. Ykkönen, kakkonen ja nelonen on lähinnä miljonäärejä (miljardöörejä) varten.
Muun muassa Bill Gates (Microsoft) ja Jeff Bezos (Amazon.com) asuu nelosessa.

Aina säännöllisesti, yleensä näihin aikoihin vuodesta me mietitään että onko tässä mitään järkeä, että mä saisin töitä ihan mistä tahansa ja Fredde nyt voi tehdä omia hommiaan vaikka puhelinkopissa. Että lasten olis parempi kasvaa jossakin muualla, kaukana täältä, kaukana tästä järjettömästä kilpailuttamisesta ja keulimisesta jossa tiikeriäidit riitelee keskenään siitä kenen lapsi käy eniten koulua ja on paras missäkin.

Naamis täyttyy kesäisin naapuruston äitien ottamista kuvista joissa lapset ovat suorittaneet matematiikka-ohjelmointi-taitoluistelu-kilpatanssi-viulunsoitto-konserttipianisti-taidemaalaus-shakinpeluuleirin kunniamaininnoin ja paremmin kuin kukaan. Samalla ylistetään kuinka meidän alakoulu on koko osavaltion kolmanneksi paras koetuloksiltaan. Kouluvuodenaikana kukaan ei kerkiä synttäreille koska ne käy viikonloppuisinkin koulua tai pitsinnypläyskurssia tai opiskelee vaikka mandariinikiinaa ollakseen etulyöntiasemassa muihin nähden. Viidesluokkalaiset kiertää jo tutustumassa osavaltion pääkaupungissa ja maan eliittiyliopistoissa. Puhutaan viisi – yksitoistavuotiaista lapsista. Eikö ne kuitenkin ole lapsia. Eikö niitten pitäis kesällä saada käydä uimarannalla ja ratsastusleirillä?

Toisella sivustolla meidät nostetaan neloseksi. 

Meidän koulun suhtautuminen on ollut järkevää, mutta vanhempien luoman paineen täytyy olla hirvittävä. Vanhemmat kun eivät täällä vaadi pehmeämpiä keinoja vaan lisää ja lisää ja aina vaan vaativampaa. Kyllähän ekaluokkalaisen pitää olla jo kolmasluokkalaisen tasolla, vai pitääkö? Minkälaisia ihmisiä kasvaa lapsista tässä ympäristössä? Loppuunpalaneita kolmikymppisiä? Kyynärpäätaktiikalla eteneviä munapäitä? Kuinka paljon koti ja vanhemmat voivat vaikuttaa yhteisön luomissa paineissa, vai imevätkö lapset kavereilta itseensä sen järjettömän paineen? Olisiko näitten parempi kasvaa jossakin muualla, jossakin missä olis vähän keskinkertaisempaa ja tavallisempaa. Jossa hyvään vanhemmuuteen riittäis pillimehu ja mahan päristely, sen sijaan että lapsen täytyy osata viisivuotiaana piin likiarvo ja vähintään alkeet neljästä kielestä?

Jokainen tasapainoinen ja terve vanhempi haluaa kai lapselleen parasta. Yhden paras on antaa lapselle paremmat lähtökohdat kuin itselle. Toiselle se on lämpöä ja rakkautta, kolmannelle koulutus ja neljännelle jotakin muuta. Huomaan että omat arvot sotivat monen muun arvoja vastaan, vaikka tavoite meillä kaikilla on varmasti lapsen paras, näkemys siitä mikä se on on vain erilainen. 

Ja siellä se meidän koulu komeilee kolmantena. Kai tätä pitäis tuulettaa, mutta onhan se vähän surullistakin.