koulussa kaikki hyvin

Martta saattaa lapset koulubussille aamuisin

Sunnuntaina Tättiksen on vaikeaa saada unta. Sitä jännittää ihan kamalasti, eikä siihen auta yhtään vaikka mä kuinka sanon sille ettei mua kyllä huoleta yhtään pätkää. Se kysyy olenko huolissani pojista ja vastaan etten ole huolissani niistäkään, mutta vähiten kyllä Tättiksestä. On välitodistusten aika. On kehityskeskusteluviikko.

parkourissa treenataan myös voimaa

Jos ihan totta puhutaan olen ollut vähän huolissani Ollipollin koulunkäynnistä. Ei niin että siitä nyt varsinaisesti pitäis tässä vaiheessa vielä huolehtia, huidelkoot menemään, mutta kun kotoa katsottuna fiilis on ollut se ettei jannua ihan kauheesti kiinnosta mitä koulussa tapahtuu. Odotukset ei olleet kovin korkealla maanantai-iltapäivällä kirjekuorta avatessa. Kun muissa perheissä juhlitaan kymppejä, mä olin valmis skoolaamaan jokaiselle kuutoselle. Olin pyllähtää takapuolelleni kun pojan kirjekuoresta paljastui sangen oivallinen välitodistus ja lukuaineiden keskiarvokin oli 7.5. Katsoessani jannun lukutaidon terstituloksia kyyneleet silmissä, kaikki mun kehityskeskustelua varten varaamat palopuheet valui tyhjinä hiekkaan, sehän pärjää aivan loistavasti – ei muuta sanottavaa.

Kentsun palaverissa on läsnä opettajan lisäksi erityisope. Olen pyytänyt pilkkomaan ajan kahtia niin että Kentsu on mukana ekan puolikkaan ja toka puolikas voidaan puhua asiaa ilman ylisanoja. Sen ekan puolikkaan Kentsu pohtii itse omaa koulunkäyntiään ja miettii mahdollisia kehityskohteita, kuten pulpetin järjestystä, tai sitä että tehtävät vois ehkä tehdä ekalla kerralla niin että niihin vähän paneutuukin. Toka puolikas me mietitään näitä aikuisten kesken. Sitä että opettaja palauttaa saman tehtävän Kentsulle kahdesta neljään kertaan ennen kuin se on tehty oikein, ei siksi ettei se osais vaan koska sillä nyt vaan on niin kiire. Opettaja esittelee mulle monisteita jotka on sateenkaarenkirjavia erivärisistä tusseista – jokaiselle korjauskierrokselle omansa. Ekalla kierroksella se on tehnyt uudelleen kaiken, tokalla puolet, kolmannella neljänneksen, viimeisellä vähän hienosäätöä.

Me muokataan sen erityisopetussuunnitelmaa vähän ja siirretään se tekemään kaikki kokeet kahdestaan koulunkäyntiavustajan kanssa, niin että sillä on vieressä aikuinen joka voi muistuttaa sitä että sen pitää hidastaa ja tarkistaa vastaukset eikä vaan arpoa seuraava vastaus. Tää päätös tehtiin siltä pohjalta että ennen Kentsun pitkää sairauspoissaoloa se teki kokeen muitten kanssa luokassa ja tulokset oli enemmän tai vähemmän surkeita. Palattuaan kouluun se teki useamman kokeen jälkikäteen kahdestaan koulunkäyntiavustajan kanssa, koska oli ollut poissa koulusta koepäivänä ja veteli pelkkiä kiitettäviä – hiljainen tila ja aikuinen muistuttamassa että pitää hidastaa.

Tättiksen palaverissa on toisenlaista. Erityisopetussuunnitelmaa hiotaan ensiviikolla. Nyt puhutaan vaan välitodistuksesta ja tavoitteista loppukeväälle. Paikalla on Tättiksen erityisope, opettaja ja opettajaharjottelija. Matematiikan ja tiedeaineidenopettaja on laittanut viestiä ja koulupsykologi laittoi mulle erikseen sähköpostia. Reksi piipahtaa luokassa ja sanoo yrittävänsä olla paikalla maanantain palaverissa. Opettaja kysyy saako harjoittelija seurata keskustelua, vastaan että tottakai saa.

Opettaja avaa tilaisuuden kertomalla harjoittelijalle että Tättiksen keskustelu poikkeaa monista muista oppilaista koska kehittämiskohteet löytyy varsinaisen opetussuunnitelman ulkopuolelta. Tättis harjoittelee ryhmässä toimimista, vuorovaikutusta, läksyjen tekemistä, ja ilmeiden ja eleiden  tunnistamista – mikä on sopivaa, mikä ei? Matematiikanopettajan kirjeessä todetaan että Tättis on lahjakas, tekee kovasti töitä ja tykkää olla oikeassa.  Oma opettaja kehuu miten Tättiksen ryhmätyöskentelytaidon on parantuneet.

Tästä on hyvä jatkaa. Maanantaina palaveerataan Tättiksen tarvitsemista tukitoimista, mutta jokainen meidän kolmesta viihtyy koulussa. Jokaisella on ystäviä ja jokainen näistä on edennyt omalla polullaan joko odotusten mukaisesti tai ylittäen kirkkaasti niin koulun, kuin meidän vanhempienkin mielikuvan siitä mitä on odotettavissa.