koirajuttuja

Aamulla pestään hampaat.

Muutaman kerran viikossa pakkaan Martan aamulla autoon. Martan mukana kulkee sen työasu – palveluskoiraliivi – remmi ja herkkupussukka, ja koira joka ennen inhosi autoilua hyppää nyt Volvon perään reippaasti. Se tietää lähtevänsä hommiin.

Me tehdään Martan kanssa ihan tavallisia asioita, tai siis ei koirille tavallisia, mutta meille ihmisille arkipäiväisiä. Saatetaan käydä ruokakaupassa, ostoskeskuksessa ostamassa vaatteita tai vaikka sovittelemassa kenkiä. Toisinaan käydään kahviloissa tai ravintolassa. Martta opettelee olemaan huomaamaton. Se osaa jo liikkua sujuvasti ostoskärryjen vieressä ja jättää ruokakaupan herkut haistelematta ja maistelematta. Lattialle tipahtanut herkku jää lattialle. Istuessani kahvilassa murustelen tavattomasti jotta saan tarjotuksi Martalle kiusauksia ja kerta toisensa jälkeen koira väistelee mun asettamat ansat.

Ruokaostoksilla.

Kun sisustusliikkeessä istahdan valitsemaan maalimalleja sisustusneuvojan kanssa, istahtaa Martta pyytämättä mun tuolin viereen. Jutun venyessä se käy makuulle, mutta pysyy paikallaan huolimatta toisen asiakkaan koirasta ja ohikulkevasta pariskunnasta. Koira ei myöskään yritä tervehtiä myyjää, myyjä sen sijaan ihastelee koiraa työtoverinsa kanssa, mutta kunnioittaa Martan työasua eikä tervehdi koiraa. Välillä Martta vilkaisee mua, ja mä tarjoan sille vahvistavan lauseen; hyvin menee! Haastavan ohituksen kohdalla se saa palkinnon suoritettuaan tehtävänsä. Portaikossa iso peili hämmentää ja Martta yrittää päättää onko siellä toinen koira töissä.

Se iso peili.

Kahvilassa se jonottaa mun kanssa kahvia tervehtimättä ketään. Yritän valita paikkoja joissa on ihmisiä ja jossa jonossa seisoo joku niin edessä kuin takanakin. Meidän istuuduttua Martta hakeutuu pöydän alle tai mun tuolin viereen makuulle sen sijaan että kerjäisi vieressä istuvan lapsiperheen murusia. Välillä se vilkaisee kysyäkseen että kauanko mä meidään hörppiä sitä kahvia ja juoruilla ystävän kanssa. Hetki venyy vartista tuntiin ja toiseenkin. Martta jaksaa odottaa. Se käy mun mukana vessassa ja palatessa asettuu takaisin samaan paikkaan.

Vaateliikkeessä se kulkee rekkien välissä ja istuu aina kun pysähdyn. Sovituskopissa se istuu ja odottaa mun kokeillessa erilaisia yhdistelmiä. Se odottaa mua kopissa kun käyn isomman peilin luona, tai haen vielä ne yhdet housut.

Vessoissa on äänekästä ja ahdasta.

Martan koulutus nojaa puhtaasti onnistumisiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä ettei Martalta vaadita enempää kuin mihin se pystyy ja kun se saa kokemuksia hyvin menneistä tilanteista, on työnteko kivaa ja rentoa. Koiran saaman palutteen tulee olla positiivista, sillä positiivisesta palautteesta ja onnistumiskokemusten vahvistamisesta syntyy paras tulos. Pakottamalla, kieltämällä ja vaatimalla sellaista mihin koira ei pysty syntyy vain stressaantunut ja ahdistunut koira jolla ei ole aavistustakaan miten sen pitäis toimia.

Entä voiko kaikista koirista tulla opaskoiria jos niitä oikein kasvattaa ja kouluttaa? Ei. Sinnikkyydellä ja työllä pääsee pitkälle, mutta loppujenlopuksi palataan samaan kysymykseen, miten koira itse suhtautuu työhön? Stressaantuuko se meluisissa paikoissa? Miten se pärjää ympäristössä jossa on hälinää, ihmisiä ja arvaamattomia kolahduksia? Ärsyketulva kun on koulussa, kauppakeskuksessa tai täydessä ravintolassa aika ääretön, ja loppupeleissä harva koira kestää sitä.

Palveluskoiria näkyy täällä verrattain paljon jo ihan senkin takia että palveluskoiran käsite on laaja. On terapiakoiria sairaaloissa, lentokentillä ja vanhainkodeissa. Henkistä tukea tarjoavia eläimiä "emotional support animal" joiden tehtävä on auttaa psyykkisesti sairaita ja erilaisiin tehtäviin koulutettuja perinteisiä palveluskoiria. Toisaalta koiria on muutenkin kaikkialla, ja suhtautuminen ihmisen neljalkaiseen kaveriin on mutkatonta ja lämminhenkistä. Töissä olevaa koiraa kunnioitetaan samaten kuin sen työrauhaa, eikä työtätekevään koiraan kukaan ota kontaktia. Vanhemmat neuvoo lapsiaan; katso, sillä on päällä liivi jossa sanotaan että se on töissä, eikä koiran työrauhaa saa häiritä.

Joskus pitää odottaa pitkään. 

Mulla sen sijaan löytyy juttuseuraa oikealla ja vasemmalla. Koulutuksessa oleva koira kiinnostaa ja vastailen kysymyksiin laidasta laitaan. Keskimäärin katselen myös kännyköitten ruuduilta valokuvia kaupan kassan, ohikulkijan tai kahvilassa istujan koirista. Multa kysytään mistä tietää voiko koirasta kouluttaa palveluskoiran? Mitä koulutus maksaa? Paljonko valmis koira maksaa jos sellaisen tarvitsee? Mistä mä tiedän mitä sille pitää opettaa? Millainen se on vapaalla? Mihin Martta menee sit kun se on valmis? Moni vaikuttaa helpottuneelta kun kerron että Martta jää meille, Tättiksen avuksi. 

Illalla ahdistunut ja kipeä lapsi tarvitsee Marttaa. Martta käy makuulle kuumeisen tytön päälle ja tarjoaa turvallisuudentunnetta painollaan, kaikilla 23 kilollaan.

Vapaalla Martta on ihan tavallinen koira, tai ainakin melkein.