Siirry pääsisältöön

mediahiljaisuuteen on syynsä

Erotu!


Kirjoita blogia – mieluiten useampaa, lähetä uutiskirje viikoittain, muista twitter, instagram, youtube, pinterest ja facebook. Lähetä kortteja, tee vlogia, tapaa ihmisiä, ota osaa tapahtumiin. Älä unohda hyvänteleväisyyttä! ”Niin; sun työ on olla sosiaalinen! Mitä enemmän näkyvyyttä, sitä parempi.” Opettele lähialueet ulkoa, tiedä tulevista kaavamuutoksista ja kouluista. Harjoittele myyntipresentaatiota, harjoittele tarjouspresentaatiota. Opettele kaavakkeet ja muistathan että niitä webbisaitteja joissa on ihan pakko olla näkyvillä on lähemmäs kymmenen. Rakenna kaikkiin sivusto ja muista video – aina video. Mieti mikä on sun persoonallinen lähestymistapa markkinointiin, mitä haluat kertoa ja minkälainen tyyppi on just sun asiakas. On ihan ookoo sanoa ei. Harjoittele niitä presentaatioita ja opettele kaavakkeet ulkoa. Käy ainakin 25 myytävässä asunnossa viikoittain, kirjaa plussat ja miinukset. Tee hinta-arvio jokaisen ystävän kodissa ja esitä se. Tee yhteistyötä kokeneen välittäjän kanssa ja muista pitää ainakin kolme asuntoesittelyä kuukaudessa. Erotu muista! Ole omanlainen. Lähetä kiitoskortti videolla.

Erotu!!!


Perjantaina olen istunut koulutuksessa koko viikon ja ruuhkassa vähän päälle. Takki on aika tyhjä ja tehtävien asioitten lista kasvaa kasvamistaan. Amerikkalainen välittäjä ostaa ja myy koko osavaltion alueella, ylitse yritysrajojen. En välitä vain oman firman tuotteita vaan ihan yhtälailla kaikkien muiden. Kuulun useampaankin yhdistykseen ja sen myötä saan käyttää nimeä ”realtor”, fantsua joo – valtaosa välittäjistä ei saa käyttää tätä nimikettä, mutta vaatimustaso kasvaa tittelin myötä. Meillä on toisenlaiset standardit kuin muilla.

...niin sanoinko jo... Erotu!!!!!!


Sähköpostiin kolahtaa kaksikin työtarjousta entiseltä työnantajalta. Olen otettu ja aika innostunutkin, mutta samalla takaraivossa kolkuttaa ettei vuorokauden tunnit riitä tälläkään hetkellä yhtään mihinkään. Mutta kukapa ei haluaisi kouluttaa uusia potilaskoordinaattoreita tai äitiyslomasijaistaa neurokirurgian yksikön kirurgiakoordinaattoria? Mä ainakin haluaisin.

Haluan lisää tunteja vuorokauteen! Ainakin kymmenen... Pyykit on taas viikkaamatta ja kaikki penkoo niitä puhtaan pyykin koreja. Meillä jokaisella on omansa. Aamulla paistaa aurinko ja saatan laumani koulubussille. Useampi vastaantuleva auto hidastaa avaa ikkunan ja huutaa huomenet. Pysäkillä juttelen monen vanhemman kanssa. Martta saa taas kehuja ja moni joka on aina pelännyt koiria taputtelee tätiä. On ensimmäinen ihan oikea kevätpäivä. Kävelen Martan kanssa takaisin kotiin, vilkutan taas muutamalle vastaantulijalle ja huikkaan huomenet takapenkeillä istuville lapsille. Puolisen tuntia myöhemmin juttelen mukavia kahvikojun jonossa seisovalle miehelle. Me puhutaan perjantaista ja keväästä ja auringosta. Kun tulee mun vuoro vaihdan kuulumiset myyjätytön kanssa. Lopuksi toivotetaan hyvät viikonloput.


Mä haldaan tän kyllä. 

Ehdin kuitenkin myös luokkaretkelle!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...