Siirry pääsisältöön

viikonloppu

Lauantaina Tättis kysyy multa koska mä oikein aloitan työt ja katsoo mua epäuskoisena kun vastaan että mä aloitin jo – tiistaina. Perään jatkan vielä että olen koko aamun tehnyt lauantainakin töitä, lajitellut ajettuja maileja, ajastanut markkinointia naamikseen ja Fredde on hoidellut mun kirjanpitoa. ”Oikeesti?” - se kysyy. ”Oikeesti!” – vastaan. Ihan oikeesti olen tehnyt kuluneella viikolla ihan täyden työviikon, varmasti enemmänkin, eikä kukaan lapsista edes huomannut. Eikä se edes ole tuntunut työltä.

tällä kertaa vaan leikattiin, josko enskerralla taas sitä savun sävyä


Viikonloppuna tehdään viikonloppuisia asioita, rakennetaan legoilla, pelataan lautapelejä, käydään hoitamassa asioita ja tutustutaan siihen uuteen, hienoon ruokakauppaan. Perjantaiset pizzat päätyi roskikseen – aina ei voi onnistua sanoi Fredde meidän vaihtaessa pizzan leipiin. Lauantaiset kauniin kaupan ostokset osoittautui aivan liian suolaisiksi ja päätyivät roskiin samaten. Moni kakku päältä kaunis vaan silkkoa sisältä, vanhassa vara parempi ja mitä niitä nyt onkaan...



Sunnuntaina metsä kutsuu mua ja Marttaa. Tuoksuu keväältä, lämmintä, kylmää ja märkää yhtäaikaa. Sateen kastelemat puut höyryävät auringossa ja vierellä kulkee ystävä oman koiransa kanssa. Lenkkisunnuntait on ihan parasta. Monta tuntia metsässä koirien peuhatessa ympärillä.

etsii

sukeltaa

löytää



Maanantaiaamuna herätyskello muistuttaa arkiaamusta yhtäaikaa mun ja Fredden yöpöydillä. Kumpikin kääntää kylkeään ja jatkaa uniaan. Huomenna lähdetään rantsuun. 

rannekorutalkoot sunnuntaina

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää