Me ollaan
juhlittu koko viikonloppu. Käyty ravintolassa, viinitilalla, olutpanimossa ja
avattu synttärilahjoja pääsiäispupun tuomisten kanssa yhdessä ja erikseen.
Eilinen päättyi
paperipussihengittelyyn ja kyyneliin – odotetusti. Liian vähän unta, liikaa
poikkeuksia ja jännitystä on heikko yhdistelmä Tättikselle. Onneksi kuitenkin
pääsiäinen meni samassa rytäkässä synttäreitten kanssa. Onni on opettaja joka
on valinnut olla viettämättä superjuhlia luokassa ja jonka synttärisysteemit on
oppilaan valitsema pyjamapäivä tai ylimääräinen välitunti koko jengille.
Äidin mieli on tänä
aamuna sentimentaalinen ja täysi. Mun esikoinen täyttää tunnin päästä yhdeksän.
Miten ihmeessä, ja minne ihmeessä aika on kulunut? Minä en ainakaan ole yhtään
vanhempi! Miten vähän tiesin äitiydestä silloin kun vielä luulin tietäväni ihan
kaiken. Vähä vähältä tieto rapisee pois ja tilalle kasvaa ymmärrys siitä että
vanhemmuutta on yhtämonenlaista kuin vanhempia ja niillä lapsia.
Siellä se nukkuu,
meidän sängyssä vielä viimeisiä unen säikeitä kunnes on aika herätä uuteen
päivään. Tiedän miltä se näyttää, tiedän miten sillä on käsi posken alla ja suu
vähän mutrullaan. Niin sillä on ollut aina, yhdeksän vuotta.
Kommentit
Lähetä kommentti