Siirry pääsisältöön

3286 päivää

pääsiäiskukat

Olet  3286 päivää vanha.
Siis 469 viikkoa ja 3 päivää.

Se on 8 vuotta ja 364 päivää, mukaanlukien 2 karkauspäivää,
tai 8 vuotta, 52 viikkoa ja 0 päivää.

Toisin sanoen, olet 107.97 kuukautta.
Eli 9 vuotias.

Synnyit torstaina, edellinen syntymäpäiväsi oli sunnuntai,
Ja seuraava syntymäpäiväsi on maanantaina – huomenna.


Tättiksellä oli perjantaina sen synttärit, tai siis se täyttää yhdeksän maanantaina, mutta ystävien kanssa juhlittiin yökyläilyin perjantaina. Maanantaina meillä on jonkinlainen horrorpäivä kummallakin Fredden kanssa. Fredden pitää olla jossain systeemissä jo aamukuudelta ja mä taas vastaavasti oon koulutuksessa iltakuuteen. Tättis päätti edellämainitusta syystä juhlia päiväänsä jo tänään, pääsiäisenä.

synttärikakkua ja pääsiäismunia


Pääsiäispupu toi lapsille – ja vähän aikuisillekin – hatullisen suklaamunia ja suklaiset pääsiäispuput. Kentsu heräsi jo kauan ennen kukonlaulua syömään omiaan, eikä äidin auttanut muu kuin liittyä seuraan alakerrassa. Noin miljoonakertaa se ehti kysyä koska Tättis saa avata synttärilahjoja ja yhtä monta kertaa vastasin miehelle, että kunhan sisko nyt ensin edes herää. Kauhun sekaisen ihailun vallassa katsoin tapaa jolla poika mätti suklaata suuhunsa kahden käden voimin. Samalla se tosin lahjoitti mulle yhden omistaan, kun mulla ei ollut sellaista vihreetä pähkinätäytteistä ollenkaan ja tutusti Kentsu jakaa mieluusti omastaan.

pääsiäispupun tuliaisia


Kun lahjat on avattu, Fredde siirtyy katsomaan formulaa faijansa kanssa FaceTimen välityksellä, Tättis rakentaa legoja ja mä vetäydyn takaisin nukkumaan. Onhan takana ne perjantaiset yökyläilyt ja tämän aamuinen varhaistakin varhaisempi herätys.

neiti kesäheinä uudessa yöpuvussaan


Ne yökyläsynttärit, ne meni hyvin kun oli suunniteltukin hyvin. Kun lauma lapsia on kylässä sen normin kahden tunnin sijasta kuusitoista tuntia on syytä miettiä miten se aika vietetään:

  1. Kolme parasta kaveria oli hyvä määrä. Tärkeetä on se että kaikki juhlijat tuntevat toisensa ja tulevat keskenään hyvin toimeen. Tättiksen vieraat oli kaikki sen partiokavereita.
  2. Sopivasti ohjelmaa, mutta aikaa myös tyttöjen omalle dusaamiselle. Me leivottiin kuppikakkuja ja värjättiin t-paitoja.
  3. Jos ruuan tekee itse, sen – ehkä – syökin. Neidit sai jokainen täyttää pizzansa mielensä mukaan tarjolla olevista aineksista. Se joka ei syö pizzaa lainkaan, päällysti omansa juustolla ja dippaili valmista luomusta tomaattikastikkeeseen.
  4. Kun kuppikakut oli syöty ja lahjat oli avattu pullonpyörityksen avulla, tytöt sai siirtyä yläkertaan katsomaan elokuvaa. Pienen leipomisen jälkeen äänestyksen voitti Moana. Elokuvan kanssa tarjoiltiin poppareita, juustonaksuja ja omenanaksuja.
  5. Neljä tyttöä mahtuu hyvin nukkumaan yhteen Tättiksen huoneeseen pystytettyyn telttaan oli mun näkemys. Prinsessat oli toista mieltä ja lopulta kaksi nukkui tättiksen sängyssä ja kaksi teltassa. Vain yksi kommentti tuli siitä että Tättiksen 140cm sänky on kyllä tarkoitettu vain yhdelle. Mä muistelin nuoruuttani ja meidän ekaa sänkyä Fredden kanssa. Siinä 120cm halvalla patjalla nukkui Fredden ja mun lisäksi iso koira. Suosittelen lämpimästi päikkäreitä ennen juhlia, siis aikuiselle. Ei ne nuku kuitenkaan ja kun ne ei nuku, et nuku sinäkään.
  6. Aamulla oli kaivattua peliaikaa, ja ekaa kertaa törmäsin aidosti peliriippuvaiseen lapseen. Meillä pelataan paljon, enemmän kuin monessa muussa perheessä, mutta se ei ainakaan toistaiseksi ole ollut ongelma. Padit ja Xboxit vaihtuu kehoituksesta lautapeleihein ja legoihin. Oli siis hurjaa tavata lapsi joka olis tehnyt ihan mitä tahansa saadakseen pelata vielä vähän lisää, joka juusi ja itki ja polki jalkaaa kun oli aika pistää pelit pois ja syödä aamiaista.




Mikä on muuttunut vuodessa? Tättiksestä on tullut rajojaan hakeva esiteini. Ovet paukkuu ja musiikki soi. Lasten elokuvat on vaihtuneet nuorten elokuviin ja tv-sarjoihin. Kirjallisuus nuorten kirjoihin, elämänkertakirjallisuuteen ja historiaan.


Yhteisön mallia seuraten me ollaan tänä keväänä siirrytty siihen että lauma saa Tättiksen johdolla kävellä koulubussilta kotiin sen reilut kuusisataa metriä. Ehkä kolmannes lapsista kävelee matkan bussilta kotiin itsekseen päivittäin, meillä vähän säästä riippuen. Nuorimmat ovat ehkä jannujen ikäisiä. Muutamassa perheessä tiedän että lapset myös viettävät iltapäivän kotona keskenään, mikä täällä on kuitenkin melko harvinaista alakouluikäisillä eikä missään tapauksessa toimis meidän kolmikon kanssa ainakaan vielä. Kahdesti ne on tulleet tyhjään kotiin ja kummallakin kerralla olen ollut kotona alle vartissa niitten jälkeen. Oven voi meillä avata puhelimesta etänä ja hälyytyksen kytkeä pois päältä. Kamerasysteemistä voi tarkistaa että ne oikeesti tuli kotiin.


Tänään aamiaispöydässä Tättis laski että yhdeksän vuoden päästä se on kahdeksantoista, tasan puolessa välissä siis. 


Kommentit

  1. Onnea tättikselle! Ja vanhemmille:)

    VastaaPoista
  2. Kivat juhlat!

    Meidän kaikilla pojilla on taipumusta peliaddiktioon. Joskus olemme joutuneet rajoittamaan pelit/teknologian kokonaan pois kuukausikaupalla mutta se ei ole poistanut itse addiktiota. Nuorimmilla ei ole omia tabletteja emmekä ole koskaan hankkineet hienoja pelisysteemejä vaan vanha Wii ja pelit tietsikalla ovat saaneet kelvata. Aikarajoitukset ja säännöt ulkoilusta, läksyistä ennen peliä, mitkään ei auta itse addiktioon.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...