Siirry pääsisältöön

myrskyvaroitus lauantaille


Lauantai oli tavanomainen asioidenhoitopäivä ja matka vei kauppaan jos toiseenkin. Tykkään lauantaista, ainakin yleensä. Välillä on niitä lauantaita joina takapenkin volyymi nousee sellaiselle tasolle että niitten lauantaisten asioiden hoitaminen tuntuu miltei toivottamalta tehtävältä.



Tänään lauantai oli hyvä ja mukava huolimatta aamulla tulleesta myrskyvaroituksesta. Kuinka paljon asiaan oli osuutta K:n ja M:n ölyämisellä ja kuinka paljon sattumalla, sitä en osaa sanoa, mutta väittäisin että meillä oli suorastaan keskimääräistä parempi lauantai. Ehkä sekin auttoi että ensimmäinen kohde oli rautakaupan sijasta suklaatehdas. Boehmsin suklaatehdas, Costco, Ben Franklin’s, lelukauppa ja Target. Suomalaiset vastineet olis jotakuinkin Brunberg, Heinon tukku, Askartelukeskus, lelukauppa ja Kodinykkönen.



Lelukaupasta ei ostettu mitään, suklaatehdas oli poikkeus ja sieltä haettiin konvehteja jälkkäriksi. Mulle ja Freddelle mozartinkuulia ja laumalle syksyisiä halloweenkonvehteja. Costcosta haettiin koulueväiksi: omenia, porkkanoita, hedelmänahkaa, kuivalihaa – Beef Jerky, omenasosetta ja huomiseksi paahtopaisti. Tarttuipa sieltä mukaan kukkakimppu ja jättinalle yläkerran mediatilan lattialle. Costcosta kun yleensä tarttuu mukaan tarpeellisen lisäksi myös heräteostoksia. Edellisellä kerralla taidettiin ostaa luurankokoira Spooky.



Ajomatkalla askarteluliikkeeseen tilasin puhelimen sovelluksen kautta Starbucksiin kahvin odottamaan. Kolmella painalluksella tiskillä odotti Grande Flat White, maksettu ja tilattu matkalla. Paras sovellus ikinä ja käytössä tuskallisen usein. Ei jonoja, ei odottelua.





Askartelukaupasta me haettiin lasten koulukansioihin tarroja. K:lle tietysti Batman, O:lle Spiderman ja M valkkas koiratarroja. Askarteluliikkeen vieressä on lelukauppa. Sellainen lelukauppa johon lapset onntervetulleita leikkimään. Siellä voi ajaa erilaisilla polkuautoilla, leikkiä junilla tai petseillä, piirtää, maalata ja on siellä marmorikuularatakin.

Viimeinen pysähdys Targetiin, kaiken maailman sekatavarakauppaan ostoslistalla paistolämpömittari ja vesipullo M:lle. M:n opettaja kun toivoi että jokaisella olis pulpetilla vesipullo. Viimeisetä kaupasta kannettiin ulos holtittomasti raivoava K. Viisivuotiaan itkupotkuraivari on epäilemättä vaikuttava näky ja melkoinen mustekala kannettavaksi. Yrittihän se karata vielä autostakin ja pureskeli suutuspäissään autoistuintaan. Loppusuoralla nyyhkytykset hiljeni ja sovittiin että ne saa katsoa leffan uuden karhun sylissä.

kympillä kukkia



Kotona Fredde istahti koneelle ja kertoi että se myrsky mikä meille näyttäytyi puuskaisena tuulena ja muutamana sadepisarana oli aiheuttanut 4 mailia (6.5 km)pohjoiseen valtavia vahinkoja, ja 300.000 taloutta oli ilman sähköä. Lukemattomia teitä on jouduttu sulkemaan, moottoriteillä liikenne seisoo ja meistä pohjoiseen myrsky on jopa vaatinut kuolonuhreja. Meillä paistoi aurinko, naapuri leikkasi ruohoa ja talon ohitse meni perhe polkupyörillään. 


Kommentit

  1. Onneksi myrsky ei osunut teille!

    Ja ihania kukkia. Olen addikti 😉 Hollanti onkin oiva paikka ihmiselle, jolla on (oltava) aina tuoreita kukkia maljakossa. Pieniä elämän iloja

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän