Siirry pääsisältöön

Can I watch TV? Please!


Ollaan selvitty puoliväliin. Päivä 3/5 on alkanut. Mä mietin sitäkin että tunnen paljon vanhempia jotka odottaa lastensa lomia ja sit tunnen äitejä jotka odottaa niitä – kauhun vallassa. Suunnittelen kesälomaa, mä aion rakentaa meille rutiinin. Sellaisen selkeän ja selkeäasti ennustettavan arjen ja toivottavasti kun ensin pari viikkoa on kipuiltu muutosta voidaan tottua niihin rutiineihin. M lähti aamulla terapiaan ja oli varmaan parhaimmalla vireellä koko viikkoon. Tuttu systeemi, selkeä aikataulu ja tavoite.

Mulla on toinen kahvikupillinen menossa tässä autuaallisessa rauhassa poikien katsoessa telkkaa. O rakentaa samalla duploista mulle synttärikakkua ja K vaan tuijottaa. K pysähtyy telkkariin tai siis edelleen se liikkuu mutta se pystyy pysähtymään telkkariin tai iPadin peliin, kunhan siinä tapahtuu tarpeeksi ja mä en voi olla ajattelematta että siirtääkö se sen sisäisen kaaoksen sinne ruutuun, siis tavallaan ulkoistaa sen liikkeen itsestään telkkarille ja haluaa siksi katsoa telkkaria – koko ajan. K oikeesti katsois telkkaa aamusta iltaan. Juoksis hetken ympyrää aina välissä ja sit taas tuijottais. Sen ensimmäinen kysymys jokaikisenä aamuna on sama ”Can I watch tv?” ja vastaus on aina myös ihan sama. Vasta sit kun M on lähtenyt. Se toistaa sen kysymyksen sen yhden tunnin aikana valehtelematta varmasti ainakin kolmisenkymmentä kertaa kunnes tullaan siihen hetkeen et M lähtee ja mä avaan sen telkkarin sille tunniksi. Sit kun mä suljen sen telkan se kysyy taas, lukemattomia kertoja saako se katsoa telkkaa, kunnes tullaan siihen hetkeen iltapäivässä et mä avaan sen telkan jotta saan laitettua ruokaa. Ja sit se mankuu telkkaria koko matkan nukkumaan menoon asti. Muutamaan kertaan on käynyt niin et meillä on hiljaista. Liian hiljaista. Se hetki kun jokainen vanhempi tietää ettei tää hiljaisuus ole hyvästä ja mä lähden etsimään mun lapsia ja oletan löytäväni kynsilakalla tehdyn taideteoksen... sen sijaan mä löydän yhden joka leikkii itsekseen ja toisen joka katsoo telkkaa iPadiltä tai Kindleltä – salaa.

Huomenna mä pääsen oksentamaan tän kaiken ja ne pureskellut legot ja autonrenkaat ja supparit ja vaahtomuovipalaset, päättymättömät raivarit ja väkivallanteot  sille arvioivalle toimintaterapeutille. Mä pääsen kertomaan miks mä olen huolissani meidän ilopilleristä ja että mä haluaisin oppia keinoja olla sille parempi vanhempi sen riivinraudan sijaan.

Tänään mä sen sijaan ajattelin päästää tän lauman irti siellä ostarilla. Antaa niitten juosta ja hyppiä ja kiljua sydämensä kyllyydestä samalla kun mä luen iPadiltä Hesaria tai neulon sukkaa. Illalla meillä on Raamislaisten Tequila-ilta. Kyllä, uskovaiset naiset istuu iltaa ja juo viinaa.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää