Siirry pääsisältöön

sohvalla

Yö Museossa 2


Vietän päivää yläkerran sohvalla pellavapään kanssa. Sen sisko ja veli on jo aikaa sitten hylänneet meidät ja vetäytyneet lastenhuoneeseen rakentamaan lentokonelaivuetta. Välillä ne juoksee kiljuen tästä ohi ja sit ne paiskaa taas oven perässään kiinni. M on kateellinen toisen saamasta huomiosta ja kiukuttelee. Välillä se kuitenkin tulee kainaloon ja katsoo hetken leffaa meidän kanssa. O on huolestunut veljestään.




Olen nähnyt pari Scooby-Doota, yhden kappaleen Yö Museossa ja lukemattomia lyhempiä pätkiä. Välillä oon neulonut, sitten sylitellyt potilasta, tarjoillut sille mehua ja voileipiä, ja muutaman tunnin välein lääkettä. On myönnettävä että osa näistä K:n valkkaamista elokuvista on ollut sellaisiakin että huomaan vaivihkaa itsekin niitä katsovani. Parin tunnin välein kysyn mitä kuuluu ja se valkkaa mulle kuvan. Kerran oltiin vihreellä, muuten mennään keltaisessa. Hyvä niin, keltainen jaksaa olla paikallaan. Huomenna saa onneksi jo leikkiäkin, tosin sisällä ja rauhallisesti.



Kun istuu päivän sohvalla ehtii netissä vaikka mihin... saldona lasten koulureput ja O:lle syyskengät joista se on puhunut keväästä asti. Vuosi takaperin me säästettiin koulurepuissa sillä seurauksella että kaksi kolmesta repusta meni rikki kauan ennen kouluvuoden päättymistä, tällä kertaa panostettiin niin reppuihin kuin siihen mistä ne ostettiin. Nordstrom kun ottaa ne takaisin vaikka toukokuussa jos ei enää miellytä. Pojat tilas itselleen Volcomin monsterireput ja M halus Bixbeen vaalenapunaisen glitterirepun lounaslaukkuineen.

M:n reppu on hyväntekeväisyyslaukku

K:n reppu on ihmissusi

O:n koulureppu


Aamulla ne soitti kirralta ja kysyi miten sillä pyyhkii, ja muistutti vielä että lääkärille saa sit soittaa ihan koska tahansa.


Huomenna M lähtee ystävänsä kanssa kokopäiväretkelle lastenmuseoon ja trampoliinihyppelyyn, toivottavasti se helpottaa oloa ja saa sen tuntemaan itsensä tärkeeksi. Onni on ystävät. 

Plaen kengät on konepestävät, hengittävät, joustavat ja kevyet, ja niihin saa valita haluamansa...

...tarranauhat. O halus ton sarjakuva dinosaurussysteemin

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää