Siirry pääsisältöön

sohvalla

Yö Museossa 2


Vietän päivää yläkerran sohvalla pellavapään kanssa. Sen sisko ja veli on jo aikaa sitten hylänneet meidät ja vetäytyneet lastenhuoneeseen rakentamaan lentokonelaivuetta. Välillä ne juoksee kiljuen tästä ohi ja sit ne paiskaa taas oven perässään kiinni. M on kateellinen toisen saamasta huomiosta ja kiukuttelee. Välillä se kuitenkin tulee kainaloon ja katsoo hetken leffaa meidän kanssa. O on huolestunut veljestään.




Olen nähnyt pari Scooby-Doota, yhden kappaleen Yö Museossa ja lukemattomia lyhempiä pätkiä. Välillä oon neulonut, sitten sylitellyt potilasta, tarjoillut sille mehua ja voileipiä, ja muutaman tunnin välein lääkettä. On myönnettävä että osa näistä K:n valkkaamista elokuvista on ollut sellaisiakin että huomaan vaivihkaa itsekin niitä katsovani. Parin tunnin välein kysyn mitä kuuluu ja se valkkaa mulle kuvan. Kerran oltiin vihreellä, muuten mennään keltaisessa. Hyvä niin, keltainen jaksaa olla paikallaan. Huomenna saa onneksi jo leikkiäkin, tosin sisällä ja rauhallisesti.



Kun istuu päivän sohvalla ehtii netissä vaikka mihin... saldona lasten koulureput ja O:lle syyskengät joista se on puhunut keväästä asti. Vuosi takaperin me säästettiin koulurepuissa sillä seurauksella että kaksi kolmesta repusta meni rikki kauan ennen kouluvuoden päättymistä, tällä kertaa panostettiin niin reppuihin kuin siihen mistä ne ostettiin. Nordstrom kun ottaa ne takaisin vaikka toukokuussa jos ei enää miellytä. Pojat tilas itselleen Volcomin monsterireput ja M halus Bixbeen vaalenapunaisen glitterirepun lounaslaukkuineen.

M:n reppu on hyväntekeväisyyslaukku

K:n reppu on ihmissusi

O:n koulureppu


Aamulla ne soitti kirralta ja kysyi miten sillä pyyhkii, ja muistutti vielä että lääkärille saa sit soittaa ihan koska tahansa.


Huomenna M lähtee ystävänsä kanssa kokopäiväretkelle lastenmuseoon ja trampoliinihyppelyyn, toivottavasti se helpottaa oloa ja saa sen tuntemaan itsensä tärkeeksi. Onni on ystävät. 

Plaen kengät on konepestävät, hengittävät, joustavat ja kevyet, ja niihin saa valita haluamansa...

...tarranauhat. O halus ton sarjakuva dinosaurussysteemin

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...