Siirry pääsisältöön

sohvalla

Yö Museossa 2


Vietän päivää yläkerran sohvalla pellavapään kanssa. Sen sisko ja veli on jo aikaa sitten hylänneet meidät ja vetäytyneet lastenhuoneeseen rakentamaan lentokonelaivuetta. Välillä ne juoksee kiljuen tästä ohi ja sit ne paiskaa taas oven perässään kiinni. M on kateellinen toisen saamasta huomiosta ja kiukuttelee. Välillä se kuitenkin tulee kainaloon ja katsoo hetken leffaa meidän kanssa. O on huolestunut veljestään.




Olen nähnyt pari Scooby-Doota, yhden kappaleen Yö Museossa ja lukemattomia lyhempiä pätkiä. Välillä oon neulonut, sitten sylitellyt potilasta, tarjoillut sille mehua ja voileipiä, ja muutaman tunnin välein lääkettä. On myönnettävä että osa näistä K:n valkkaamista elokuvista on ollut sellaisiakin että huomaan vaivihkaa itsekin niitä katsovani. Parin tunnin välein kysyn mitä kuuluu ja se valkkaa mulle kuvan. Kerran oltiin vihreellä, muuten mennään keltaisessa. Hyvä niin, keltainen jaksaa olla paikallaan. Huomenna saa onneksi jo leikkiäkin, tosin sisällä ja rauhallisesti.



Kun istuu päivän sohvalla ehtii netissä vaikka mihin... saldona lasten koulureput ja O:lle syyskengät joista se on puhunut keväästä asti. Vuosi takaperin me säästettiin koulurepuissa sillä seurauksella että kaksi kolmesta repusta meni rikki kauan ennen kouluvuoden päättymistä, tällä kertaa panostettiin niin reppuihin kuin siihen mistä ne ostettiin. Nordstrom kun ottaa ne takaisin vaikka toukokuussa jos ei enää miellytä. Pojat tilas itselleen Volcomin monsterireput ja M halus Bixbeen vaalenapunaisen glitterirepun lounaslaukkuineen.

M:n reppu on hyväntekeväisyyslaukku

K:n reppu on ihmissusi

O:n koulureppu


Aamulla ne soitti kirralta ja kysyi miten sillä pyyhkii, ja muistutti vielä että lääkärille saa sit soittaa ihan koska tahansa.


Huomenna M lähtee ystävänsä kanssa kokopäiväretkelle lastenmuseoon ja trampoliinihyppelyyn, toivottavasti se helpottaa oloa ja saa sen tuntemaan itsensä tärkeeksi. Onni on ystävät. 

Plaen kengät on konepestävät, hengittävät, joustavat ja kevyet, ja niihin saa valita haluamansa...

...tarranauhat. O halus ton sarjakuva dinosaurussysteemin

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän