Siirry pääsisältöön

uimasillaan

Ei mun arvista pitänyt, vaan ihan arkisista löpistä... Eilisistä koulun Ystävänpäiväbileistä ja M:n opettajasta ja opettajaan liittyen kai eniten siitä hiljalleen kasvavasta vanhempien purnauksesta. Mulle riittää että M oppii ja viihtyy ja on tyytyväinen. Myönnän että kommunikaatiossa on toivomisen varaa,. Myönnän että olin aika hämmästynyt kun sähköpostiin tupsahti eilen aamuna tämä (samana päivänä kun ”hiihtoloma” alkoi).

"Dear families,

February is a busy month for us! Most of the school celebrated the 100th day of school on February 11th. Because of the days that we missed during of our special conference schedules, I decided to move our 100th day to after Mid-winter break (February 18th) so that it wouldn’t be overshadowed by Valentine’s Day.
As a fun homework assignment, your child is being asked to create a 100th day project. The project must be made with 100 objects. Your child can use 100 of the same object, 2 sets of 50, 4 sets of 25, 5 sets of 20, etc. as long as the project contains exactly 100 objects. For example, your child could create a mosaic of their name using 100 beads. Consider using small things like beads, stickers, buttons, pebbles, coins, paperclips, candies, straws, sticks, cereal, etc. It is easiest to manage if they are glued to a piece of paper or other stationary object. We will be counting the items on each project in class, if they are organized in groups easy to count (such as counting by 2s, 5s or 10s)! If the project is not done in groups, such as a picture or mosaic, they will most likely NOT be counted by the whole class, just talked about. If this is important to your child, please take this into consideration when planning.

The project is due on Tuesday, February 18th. The students will be presenting them over the days that follow.

Remember to have fun and be creative! Thanks for your help!"



…mun on helppoa ymmärtää että oli aika monta äitiä jotka ei olleet kovin innoissaan, aika monilla oli kuitenkin muita lomasuunnitelmia, ja munkin mielestä tän ikäisille – ja muutenkin – on tarpeetonta määrätä läksyjä lomalle, olkoot ihan kuinka hauskoja ja leikkisiä tahansa. Loman täytyy olla lomaa.




Me suoritettiin - joo, kyllä luit oikein... SUORITETTIIN - lomaläksyt jo eilen pois jaloista ja keskityttiin tänään leikkideittiin M:n koulubestiksen kanssa, ja uimiseen ja ulkonasyömiseen... Huominen menee kuitenkin vähintäänkin semitylsästi mun ollessa sairaalassa vapaaehtoisena. 

tässä olis nyt sata "purkkapalloa" liimattuna paperille...

Oon ylpeä kolmikostani ja siitä miten hyvin meillä meni uimassa ihan nelistään. Oon vähintään yhtä innoissani kuin rinsessa itse siitä että se dumppas sen kellukepötkön ekan viiden minuutin jälkeen ja ryhtyi uimaan. Ihan yhtälailla olen ylkpeä K:sta joka viimeinkin oppi luottamaan kellukkeisiin ja niitten kanssa polskuttelemaan isojen seassa. Olen haljeta ylpeydestä myös siinä kohdassa että O tuli mukaan altaaseen ja uiskenteli mun kanssa. Olen ylpeä siitä, kun tiedän miten se pelkää ja muisti tänäänkin useampaan kertaan sanoa et pitää olla varovainen ettei huku. Viimeisenä kissa nostaa omaa häntäänsä ja on ylpeä siitä että lähti tän kolmikon kanssa uimaan ja luotti paitsi omaan kykyynsä pitää ne hengissä, myös niitten omaan haluun olla hukkumatta.

Meillä oli tänään kiva päivä.

loma-aamujen kuuluu alkaa näin

uimaan, uimaan, uimaan...


kaikki kolme ekaa kertaa "uimahallissa"

matka pukuhuoneeseen oli vähintäänkin jännittävä

uikkarit jalkaan


tunnin uimisen jälkeen maistui smoothie Klubin aulassa... tajusin et "kaikki" tosiaan käy just täällä kun ohi käveli tuttava jos toinenkin...

ja sit me haettiin L mukaan ja mentiin syömään




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän