Siirry pääsisältöön

uimasillaan

Ei mun arvista pitänyt, vaan ihan arkisista löpistä... Eilisistä koulun Ystävänpäiväbileistä ja M:n opettajasta ja opettajaan liittyen kai eniten siitä hiljalleen kasvavasta vanhempien purnauksesta. Mulle riittää että M oppii ja viihtyy ja on tyytyväinen. Myönnän että kommunikaatiossa on toivomisen varaa,. Myönnän että olin aika hämmästynyt kun sähköpostiin tupsahti eilen aamuna tämä (samana päivänä kun ”hiihtoloma” alkoi).

"Dear families,

February is a busy month for us! Most of the school celebrated the 100th day of school on February 11th. Because of the days that we missed during of our special conference schedules, I decided to move our 100th day to after Mid-winter break (February 18th) so that it wouldn’t be overshadowed by Valentine’s Day.
As a fun homework assignment, your child is being asked to create a 100th day project. The project must be made with 100 objects. Your child can use 100 of the same object, 2 sets of 50, 4 sets of 25, 5 sets of 20, etc. as long as the project contains exactly 100 objects. For example, your child could create a mosaic of their name using 100 beads. Consider using small things like beads, stickers, buttons, pebbles, coins, paperclips, candies, straws, sticks, cereal, etc. It is easiest to manage if they are glued to a piece of paper or other stationary object. We will be counting the items on each project in class, if they are organized in groups easy to count (such as counting by 2s, 5s or 10s)! If the project is not done in groups, such as a picture or mosaic, they will most likely NOT be counted by the whole class, just talked about. If this is important to your child, please take this into consideration when planning.

The project is due on Tuesday, February 18th. The students will be presenting them over the days that follow.

Remember to have fun and be creative! Thanks for your help!"



…mun on helppoa ymmärtää että oli aika monta äitiä jotka ei olleet kovin innoissaan, aika monilla oli kuitenkin muita lomasuunnitelmia, ja munkin mielestä tän ikäisille – ja muutenkin – on tarpeetonta määrätä läksyjä lomalle, olkoot ihan kuinka hauskoja ja leikkisiä tahansa. Loman täytyy olla lomaa.




Me suoritettiin - joo, kyllä luit oikein... SUORITETTIIN - lomaläksyt jo eilen pois jaloista ja keskityttiin tänään leikkideittiin M:n koulubestiksen kanssa, ja uimiseen ja ulkonasyömiseen... Huominen menee kuitenkin vähintäänkin semitylsästi mun ollessa sairaalassa vapaaehtoisena. 

tässä olis nyt sata "purkkapalloa" liimattuna paperille...

Oon ylpeä kolmikostani ja siitä miten hyvin meillä meni uimassa ihan nelistään. Oon vähintään yhtä innoissani kuin rinsessa itse siitä että se dumppas sen kellukepötkön ekan viiden minuutin jälkeen ja ryhtyi uimaan. Ihan yhtälailla olen ylkpeä K:sta joka viimeinkin oppi luottamaan kellukkeisiin ja niitten kanssa polskuttelemaan isojen seassa. Olen haljeta ylpeydestä myös siinä kohdassa että O tuli mukaan altaaseen ja uiskenteli mun kanssa. Olen ylpeä siitä, kun tiedän miten se pelkää ja muisti tänäänkin useampaan kertaan sanoa et pitää olla varovainen ettei huku. Viimeisenä kissa nostaa omaa häntäänsä ja on ylpeä siitä että lähti tän kolmikon kanssa uimaan ja luotti paitsi omaan kykyynsä pitää ne hengissä, myös niitten omaan haluun olla hukkumatta.

Meillä oli tänään kiva päivä.

loma-aamujen kuuluu alkaa näin

uimaan, uimaan, uimaan...


kaikki kolme ekaa kertaa "uimahallissa"

matka pukuhuoneeseen oli vähintäänkin jännittävä

uikkarit jalkaan


tunnin uimisen jälkeen maistui smoothie Klubin aulassa... tajusin et "kaikki" tosiaan käy just täällä kun ohi käveli tuttava jos toinenkin...

ja sit me haettiin L mukaan ja mentiin syömään




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...