Siirry pääsisältöön

maistuisko kaseiini?

Siitä saakka kun M sai diagnoosinsa ja me hypättiin tähän autisminkirjon maailmaan, siihen missä puhutaan sen seitsemästä erilaisesta terapiasta ja ruokavaliohoidosta ja… Niin, siitä saakka mä oon suhtautunut tähän ruokavalioajatteluun vähän olkaani kohauttaen. Me käytiin läpi se vaihe, jossa luovuttiin miltei kaikista maitotuotteista, yritettiin vaihtaa korvaaviin tuotteisiin ja tehtiin tässä aiheessa totaalinen mahalasku – M ei halunnut enää kumpaakaan – ja maitotuotteet poistui vähin äänin meidän elämästä. Yliolkainen suhtautuminen autismin ja ruuan yhteyteen oli helppoa, syötiinhän meillä jo valmiiksi puhdasta luomuruokaa, valtaosa näistä ”vältettävistä” oli meillä jo valmiiksi vältettyjä, eikä tarvinnut ryhtyä karsimaan sokerijohdannaisia, väriaineita, lisäaineita, lannoitteita ja myrkkyjä... nehän oli jo karsittu.


Ajatus gluteiinin poistamisesta meidän elämästä tuntui, ja tuntuu edelleen, totaalisen mahdottomalta. Maitotuotteiden karsimisesta ei koitunut mitään hyvää, ja M:n jo valmiiksi suppea ruokavalio supistui entisestään. Suurella vaivalla sinne kammettiin jugurtti ja juusto takaisin, ja oli aika kun lapsi pysyi hengissä näiden kahden voimalla. Maitoa meillä ei edelleenkään kaadettu muualle kuin mun kahviin ja satunnaisesti kaakaoon.

Mä olin jotenkin ajatellut että ryhdyn tähän ruokavaliopelleilyyn vasta jos joku lääketieteellinen taho kehoittaa, tai jos jostakin saadaan sellaisia tutkimustuloksia ettei tartte empiä... olin ajatellut – ja ajattelen edelleenkin – että se ”mitä jos ja joku jossakin on joskus”, ei nyt vaan oo riittävä syy lähteä välttämään yhtään mitään. Ihan samalla tapaa söin chilit ja sipulit imettäessäni.  

Loppusyksystä maito hiipi takaisin M:n elämään, siis se ihan tavallinen maito, se mitä kaadetaan purkista lasiin. Alkuun sitä meni ehkä kertaalleen viikossa, sitten kerran päivässä ja lopulta se tilas lasin maitoa itselleen ravintolassakin ja aamuisin kaatoi muroihinsa maitoa. Siinä rinnalla mä oon seurannut M:aa ja miettinyt että ollaankohan me tultu ikään jossa M:n erilaisuus korostuu ja siksi on helpompaa taas nähdä ne pienet erot, ne vivahteet. Onko koulunkäynti niin haastavaa sosiaalisesti että meillä sen takia on kotona pieni raivota, se joka kiehnää itseään huonekaluihin, repii sormensa ja huulensa verille hermostuksissaan...

Ihan samalla tavalla kuin olen jättänyt uskomatta ruokavalion ja autismin yhteyteen, olen tiennyt että ihan tutkitustikin autismilla on yhteys suoliston toimintahäiriöihin. Autisminkirjon diagnoosin saaneilla lapsilla on yli 3,5 kertainen todennäköisyys kärsiä kroonisesta ummetuksesta tai ripulista. Jopa 85%:lla autistisista lapsista on ruuansulatuselimistön ongelmia. Oon kuitenkin jotenkin onnistunut ajattelemaan että ne on ne muut – ei me. Ei meillä oo mitään suolisto-ongelmia, vaikka onhan toi syönyt probioottivalmistetta käytännöässä syntymästään, ja onhan se ollut sairaalassakin salaperäisten vatsakipujen takia... mutta ei, ei meillä mitään suolisto-ongelmia ole. Kunnes... kunnes me menään lääkäriin ja diagnoosi on fecal impaction. Kunnes mä kerron sen diagnoosin sen Psykiatrille, joka suhtautuu asiaan ihan arkipäiväisenä juttuna. Kunnes M on nyt sen lääkärikeikan jälkeen jatkuvalla lääkityksellä tähänkin asiaan – toistaiseksi. Kunnes.


Yhtäkkiä mun aivot taas yhdistelee asioita keskenään, enkä mä osaa olla miettimättä kuinka suuri merkitys maidolla on tähän akuuttiin suolisto-ongelmaan. Onko se edes mikään akuutti ongelma, vai onko se ollut olemass ihan alusta asti? Mikä yhteys sillä, ettei se aiemmin juonut lainkaan maitoa on siihen että me ollaan tässä tilanteessa just nyt. Mikä yhteys on lisääntyneellä maidonjuomisella käyttäytymiseen ja toimintamalleihin? Onko sillä? Maidolla? Oikeesti? En mä tiedä onko, mutta ekaa kertaa kysymys on herännyt... Onko sillä yhteys? Ajan kauppaan halki maidonvalkeiden hankien ostamaan lisää – kookosmaitoa. 

valinnanvaraa on ihan tossa kotikaupasakin... riisimaito, soijamaito, kookosmaito, hamppumaito, mantelimaito, hasselpähkinämaito...

korvapuustit kookosmaidosta

Kommentit

  1. Tsemppiä teille maidottomaan ruokavalioon! Itselläni on myös maidoton ja toivoisin kovin asuvani ihan jossain muualla kuin Suomessa maidon luvatussa maassa. Ihan käsittämättömän hyvä tarjonta teidän lähikaupassa, meillä löytyy just ja just kauramaito, soijamaito ja mantelimaito ja ihan se pari purkkia hyllyssä. Ja ne teilläpäin olevat maidottomat jäätelöt... Niitä on ikävä. :)

    VastaaPoista
  2. Meidän autismin kirjon diagnoosin saaneella esikoisella oli tosi paha lähtötilanne. Hän oli yliherkkä alussa lähes kaikelle. Maidolle, ns,kotim, viljoille, tattarille, naudan lihalle, kananmunille, monille lisäaineille, suurimmalle osalle hedelmiä ja kasviksia jne. Lähes kaikella se oli yliherkkä siis. Noin vuoden ikäisenä se pystyi syömään noin kymmentä ruoka-ainetta: sian -ja poronlihaa, mustikoita, vadelmia, kukka-ja parsakaalia kypsennettyinä, riisiä, maissia ja joitain kasviöljyjä. Lähes kaikesta muusta tuli joka hirveitä vatsaoireita tai/ ja hirveetä ihottumaa ja kutinaa. Klassisen homeopaattisen rakennehoidon avulla esikoinen parani pikku hiljaa tosi hyvään kuntoon niin yliherkkyyksistä kuin autismin oirekentästäkin. Muillekin lapsille tuli aluksi laajat yliherkkyydet ja myös neurologisia diagnooseja . Heilläkin kaikki lieveni ja vielä paljon nopeammin kuin esikoisella juurikin klassisen, tasokkaan homeopatian avulla. Olin tarkka ruokavaliossa (vaikka kaikki, mikä ei sopinut ei näkynyt muuta kuin altistus-eliminaatiotyylillä) , mutta tärkein parantava asia oli kyllä ehdottomasti klassinen yhden vaikuttavan aineen homeopatia.

    Suosittelisin harkitsemaan tasokkaaseen klassiseen homeopaattiin yhteydenottoa. Kokonaisvaltaisessa homeopaattisessa hoidossa elimistö saa sopivan impulssin alkaa itse parantaa itseään ja vieläpä siinä järjestyksessä, mikä on elimistön kokonaistilanteelle suotuisinta.

    Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille haastavassa tilanteessa.

    Terveisin Missu

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...