Siirry pääsisältöön

muropatukat

Yleisön pyynnöstä yritän tehdä tästä reseptin... Mä oikeesti oon se tyyppi, joka katsoo kaappiin ja sit sekoittaa vähän sitä, ja tätä, ja ripaus tota... tämäkään ei siis ole mikään "oikea" resepti:

Muropatukat


Täytteeseen:

1 litran pakastemarjoja
1-2dl sokeria tai agavesiirappia
2-3rkl perunajauhoja

Voit myös käyttää valmista hilloa.

Taikinaan:

7 1/2dl kaurahiutaleita
5dl vehnäjauhoja
3tl leivinjauhetta
1dl sokeria
3tl kanelia
200g voita tai maidotonta margariinia
3 kananmunaa
3 1/2 -4 1/2 dl maitoa tai kookosmaitoa

Keitä marjoista paksu kiisseli - marjat kattilaan, 1/2 dl vettä ja sokeri. Kun marjat ovat sulaneet suurusta kiisseli sekoittamalla perunajauhot kylmään veteen ja vatkaamalla perunajauhoseos kiisseliin. Anna jäähtyä hellalla.

Sekoita kuivat aineet ja sokeri keskenään. Nypi joukkoon rasva. Vatkaa kananmunat kevyesti - riko rakenne - ja sekoita joukkoon maito, valmista nestettä noin 5dl. Kaada munamaito jauhorasvaseokseen.

Levitä puolet taikinasta ohueksi (0,5 cm) levyksi uunipellille. Levitä levylle kiisseli tai hillo, ja sen päälle toinen puolikas taikinasta.

Paista 175C noin 30 minuuttia. Leikkaa jäähtynyt levy annospalasiksi, pakasta tai säilytä jääkaapissa.




Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi26. helmikuuta 2014 klo 23.18

    Ihana resepti! Kiitti, aion kokeilla!
    Aattelin laittaa sokeriksi kookossokeria ja vehnäjauhot vaihtaa spelttijauhoihin. Kaiketi voi
    niinkin toimia.

    Miiru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa27. helmikuuta 2014 klo 6.39

      Ihan varmasti toimii! Mietin itsekin speltillä tekemistä ja päädyin pelaamaan varman päälle - lähinnä näitä syöjiä ajatellen ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää