Siirry pääsisältöön

arpia

Luen kirjoituksen arvista ja mietin omiani… Katja pyysi miettimään ja kirjoittamaan. Onhan niitä, elämän jälkiä... fillariarpia, keittiöarpia, paloarpia, naiseusarpia... siellä täällä, käsissä, käsivarsissa, polvissa, säärissä, vatsassa. Ainoat lääkärin veitsellä tekemät on vatsan alueella. On se endometrioosi laparoskopia vuodelta 2002, lasten syntymät, hysterektomia... Katson sitä lasten syntymien rakentamaa perunapeltoa ja yritän nähdä sen sillä samalla hellyydellä jolla tyttäreni katsoo minua. Sillä miten se taputtaa mun vatsaa, eikä sille tule mieleenkään että se olis jotenkin viallinen tai vääränlainen.

Valokuvaan arpia. Yhden omasta kädestäni, sen jonka sain seitsemänvuotiaana rautalangasta. Se oli aikanaan iso ja pitkä, halkaisi koko käden selkämyksen. Kaksi ja puoli senttiä on paljon pienessä kädessä. Muistan miten siitä tuli verta ja muistan kuinka me juostiin mutsin toimistolle ja siihen laitettiin laastari... olis varmaan pitänyt laittaa tikit. Se käden arpi on mun arvista se omin. Se rakkain ja läheisin, kiinteä osa mua.




Valokuvaan M:n arven. Sen minkä kirurgi vuosi sitten kiireellä leikkasi. Sen millä pelastettiin pienen tytön lonkka. Muistan miten surin lapseni ihon koskemattomuuden kuolemaa. Muistan miten mietin että se joutuu kantamaan merkkiä lonkkaleikkauksestaan mukanaan ikuisesti. Muistan miten rujolta se silloin näytti. Kuvaan sitä arpea ja tajuan että siitä on vaikeeta saada valokuvaa... On kulunut vuosi. Mä tiedän missä se on. Mä tiedän että se on pitkä. Sitä on vaikea nähdä. Vaaleana ja haalistuneena pienen tytön vartalossa on seitsemän senttiä pitkä viiva... iso arpi.



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi13. helmikuuta 2014 klo 14.06

    Arvet ON mielenkiintoisia, tarinoita täynnä.
    Harmi vaan kun aina löytyy niitä älykääpiöitä jotka avaavat suunsa ja mölyävät kuinka onni on ettei heillä semmosia ole... Muistat ehkä sen mun parin kk takaisen uimahalli episodin.. hohoi.
    Hienoja ovat!

    / Älskling

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa13. helmikuuta 2014 klo 20.28

      Arvet kertoo eletystä elämästä ja on tärkeitä "matkamuistoja" :)

      Poista
  2. Anonyymi13. helmikuuta 2014 klo 14.08

    ni ja.. teidän iho on kyl jotain superhyvin paranevaa! =D Eihän tuota M:n näy. Sama kun se sun kauan sitten laittamaa kuvaa poikien ulostulosta. Hurjaa! =)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää